Kasvis, Turku
23.11.2015

"Kasviksessa voi palata vanhoihin kasvissyönnin pioneeriaikoihin ja tunnelmiin. Linja on säilynyt aikojen ja suomalaisen ruokakulttuurin muutoksista huolimatta."

Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.

Meni yllättävän pitkään, että ehdin vihdoin testaamaan Turun klassisen Kasvis-ravintolan. Tätä kirjoittaessani muistelen, että olisin käynyt Kasviksessa syömässä joskus ammoisina aktivistiaikoinani, jolloin mikä tahansa kasvisravintola oli suoranainen ihme ja mahtava lähtökohtaisesti. Mutta voi olla, että olen luonut tämän muiston. Joka tapauksessa ravintolan kouluruokalamaisessa tunnelmassa oli jotain tuttua.

Kasviksen päivittäin vaihtuvasta buffetpöydästä voi ostaa aterian kolmella tai oikeastaan neljällä eri vaihtoehdolla: täysi buffet santsausoikeudella (keitto lisämaksusta), keittolounas ja salaattilounas. Tällä kertaa tarjolla oli linssipataa ja anisperunoita, mikä kuulosti hyvältä. Punajuurikeittokin olisi maistunut, mutta en ollut niin nälkäinen, että olisin viitsinyt maksaa lisämaksun vain kokeillakseni. Kaikki tarjolla oleva ei ole vegaanista, mutta tiskin takaa saa ilmeisesti aina vegaaniset vaihtoehdot.

Ateria ei ollut erityisen hyvä, mutta ei siinä ollut mitään vikaakaan. Kasvis on hyvin perinteinen yleiskasvisravintola ilman mitään vahvaa teemaa. Tarjolla on perusruokaa, jossa on vaikutteita maailman eri keittiöistä mutta selvästi vanhahtavaan ”suomalaiseen makuun” tehtynä. Kaikki on maustettu hyvin varovaisesti ja ruuanlaitossa on terveellisyyttä korostava linja: vähän suolaa, vähän öljyä. Parhaimmillaan tämä nosti raaka-aineiden maut esiin, joskus taas jätti ne puolitiehen. Uunikasvisten ruusukaalit olivat herkullisia, mutta juureksista taas öljyn ja tukevien mausteiden puute teki vähän tylsän makuisia. Paras esimerkki pääraaka-aineen maun hyödyntämisestä oli oivallinen tillikastike, jonka kanssa salaattipöydän monet idut nousivat aivan uudelle tasolle.

Pehmeät anisuuniperunat olivat jopa erinomaisia. Linssipadassa (jota kutsuttiin jostain syystä stroganoffiksi, vaikkei siinä ollut oikeastaan mitään esikuvan piirteitä) ei ollut mitään varsinaista vikaa. Se maistui linsseiltä, mutta siinä kaikki. Söihän sitä lounasnälkään.

Kuten kaverini totesi, Kasviksessa voi palata vanhoihin kasvissyönnin pioneeriaikoihin ja tunnelmiin. Linja on säilynyt aikojen ja suomalaisen ruokakulttuurin muutoksista huolimatta – oletettavasti myös siksi, että ravintolalla on uskollinen kanta-asiakaskunta, joka pitää tällaisista hennoista mauista. Tulin kylläiseksi, ja ruuasta jäi kieltämättä mukavan kevyt olo. Ei tämä silti ihan minun juttuni ole. Kannattaa kuitenkin käydä tutustumassa jo kulttuurihistoriankin takia.

Kasvis
Yliopistonkatu 29a
(Betel-kirkko, sisäpiha)
Turku
ma–pe 11–15

Kotisivut

Facebookissa

 

LUE LISÄÄ

, ,

Kommentoi