Blast Of Silence Records

"Haluttaa häipyä Humalistonkadulle hummailemaan!"

Kesän tehdessä tuloaan heräilemme talvikooman jäljiltä. Tähän hetkeen tarvitaan ilomieltä komppaavaa musiikkia. Sellaista herkkua Sylville tarjosi turkulainen levy-yhtiö Blast Of Silence Records muutaman tuoreehkon vinyylijulkaisunsa muodossa.

J.EKMAN

Joni Ekman: Joni Ekman (2015)

 ★★★★★ 

Avaan vinyylin kannet. Mikä hellyttävä, Joni Ekmanin kirjoittama, sydäntä pakahduttava tarina levyntekoprosessista kansien sisältä löytyykään. Valloittavin näkemäni A4 ikiaikoihin!

Ekmanin albumi sisältää kymmenen koukuttavaa rokkikappaletta mielenkiintoisine tarinoineen ja teemoineen, jotka kiertyvät tavalla tai toisella rakkausasioihin. Ollaan ihastuspsykoosissa, kustaan koko suhinointihomma, vehtaillaan. Beibejä tulee, beibejä menee ja fiilikset lainehtivat laidasta laitaan. Ekmanin sanoituksiin on helppo samastua. Hyppäys oman elämän muistoraketin kyytiin on tätä levyä kuunnellessa lähes väistämätöntä.

Ekman on musiikillinen monilahjakkuus ja on myös soittanut itse kaikki instrumentit levylleen. Vokaalit vakuuttavat ja myös kitarointi on vertaansa vailla. Tämä levy on rakkausrockin aatelia, ja sitä kuuluu soittaa kesäöinä – tai ihan milloin vaan!

MOTO_PKN

M.O.T.O. / Pertti Kurikan Nimipäivät: Split 12” (2015)

 ★★★★☆ 

Sydän jyskyttää tuhatta ja sataa, kun laitan vinyylin pyörimään. Oi, koko universumin paras punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivät ei petä tälläkään kertaa! Julkaisun kolme nasevaa biisiä Tyhjä Huone, Vakuutus Korvaa Vahingon ja Oot Sä mulle Vihainen, ovat taattua PKN -parhautta vihaisine ja maailman epäkohtiin skarpisti tarttuvine sanoineen. Pakko rakastaa.

New Orleansista kotoisin oleva bändi M.O.T.O. puksuttaa kappaleineen eteenpäin tasaisen varmasti ja miellyttävällä otteella. Tunnelma biiseissä on jollain tapaa aurinkoinen, enkä huomaisi, vaikka taivaalta sataisi puukkoja tai hämähäkkejä. Kitaramelodiat ovat korvia hivelevän kauniita, ja kappale I Don’t Know How But I’m Gonna piirtää sieluni silmiin kohtauksia vanhan ajan tanssilavoilta. Knee To The Groin taas juoksuttaa ajatukseni Hanoi Rocksiin. Hämmentävää ja siksi niin ihanaa!

The Toxics

The Toxics: The Toxics 10” (2015)

 ★★★★☆ 

Helsinkiläinen garagerockkolmikko jysäyttää kuudella kappaleellaan hereille väsähtäneemmänkin kuulijan. Omituisista asioista kertovat biisit tuovat hymyn suulle ja levottomia ajatuksia mieleen. Jos joisin kaljaa, niin puteli jos toinenkin napsahtaisi auki ihan just!

Väistä!: Mukaudu (2016)

 ★★★★☆ 

Turkulaisen hardcorepunkbändin ensimmäinen täyspitkä albumi on täyttä rautaa. Vokalisti T. Roinisen tyyli karjulaulaa miellyttää. Tekee mieli mölistä mukana! Erityisen tarttuvaa on myös rumpali B. Rickmanin tahdittelu. Ei voi olla rakastumatta. Kappaleet ovat dynaamisia, ja levyn anti imaisee mukaansa magneetin lailla – joko taas pitää kääntää levyn puoli? Albumia kuunnellessa ei persaus tunnu pysyvän paikallaan. Haluttaa häipyä Humalistonkadulle hummailemaan!

LUE LISÄÄ

, , , , , , , ,

Kommentoi