Arkeoblogiaa – matkalla internetin nuoruudenlähteillä

"Tervemenoa etsimään kamalimpia nuoruusmuistoja internetistä."

Jos kaipaat elämääsi retrospektiivistä katsausta, vanhojen päiväkirjojen lukeminen kannattaa aina. Jos olet syntynyt sellaiseen aikaan, että lukollisen, rakkaan päiväkirjan korvasivat internetin blogipalvelut, voit ehkä luulla, ettei tahroja jäänytkään paperille. Luulet vuodatustesi kadonneen bittiavaruuteen.

Ehei – luulit väärin. Siellä ne ovat ja pysyvät.

Tervemenoa siis etsimään kamalimpia nuoruusmuistoja internetistä! Jos et muista tunnuksiasi, kokeile vaikkapa ”salasanaa”.  90-luvun lopulla yksityisyysasetukset eivät juuri herjanneet salasanojen heikkoudesta.

Aivan digitaalisen elämäsi juurille et todennäköisesti pääse. Jippii.fi on internetin Atlantis ja entiset kotisivusi, joilla siteeraat CMX:n Ruostetta ja esittelet herkän siniseksi photoshopattuja duckface-kuvia, ovat kaatuneet jonkin liittymänvaihdoksen myötä. Ehkä lode_99:ä ei todellakaan ole enää olemassa, ei silverdreamgirliä eikä apache.rose.peacockia.

Jälkesi myös luultavasti päättyvät Facebookin syntyaikoihin. Toooodella pitkälle scrollaamalla löytänet vielä kuulumisten vaihtoa profiilikuvissa ja infernaalisen darran kommentointia statuspäivityksissä, joita et ehkä jakaisi tätä nykyä entisistä ja tulevista pomoistasi koostuvalle kaverustolle.

Voit löytää Livejournalistasi hiestyttävän noloa parisuhdepohdintaa: Olen kuitenkin jo yhdeksäntoista. Ei, ei se kovin vanha ole, mutta silti, entä jos satun rakastumaan vasta joskus kolmen vuoden kuluttua? Kuinka säälittävää on olla ensirakastunut 22-vuotiaana? Entä 27-vuotiaana?

Saatat kyseenalaistaa perspektiivisi nyt, sinä 28-vuotias eltaantunut kotka, joka on todellakin tuomittu jäämään yksin kissojensa kanssa. Tai saatat tunnistaa nuoremmassa itsessäsi tutun palon ja rakkaudentarpeen, tunteen siitä, että elämää on vain se, joka on jo eletty. Kai itsensä tuntee aina vanhaksi yksin ollessa, nuoreksi vain suhteessa muihin.

Menneisyys nolottaa jollain tavalla aina. Myös 15-vuotiaana olet Deadjournal-blogisi mukaan lukenut vanhoja sähköposteja ja olet typerä ja naiivi. Ehkä et ole ainoa! Ehkä nykyiset, ihanan positiiviset #soblessed-teinitkin katselevat joskus vuonna 2020 Instagram-kuviaan ja miettivät, että pitikö tuokin #belfie nyt postata?

Toisaalta arkeoblogia voi paljastaa samanlaisia henkilöhistorioita tai kehitysvaiheita. Nyt nuorena aikuisena saatat tekstailla uuden tuttavuutesi kanssa ja lainata kamalimpia helmiä IRC-Gallerian blogistasi: Lista maailmasta poistettavista asioista: 1. Miehet. Vastaukseksi kilahtaa screenshot hänen omasta blogistaan teinivuosilta: naiset ovat pilanneet maailman.

Loppujen lopuksi vanhojen päiväkirjojen lukeminen naurattaa enemmän kuin itkettää. Varsinkin sitten seitsemäntoista vuoden päästä, kun löydät suurella viisaudella ja elämänkokemuksella kirjoittamasi kolumnin iästä ja nuoruutesi blogeista.

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi