DJ Sheila B. ja vinyylin viehätys

”Yritän osaltani edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa musiikkimaailmassa. Musiikissa molemmilla sukupuolilla on annettavaa."

Kuvat: Sheila Burgel

Newyorkilainen dj Sheila Burgel on aina rakastanut naislaulajia, koska kuulee heidän äänissään aidon tunteen.

Kolmevuotiaana Sheila Burgelin pieni maailma romahti. Hänen isänsä paljasti, että toisin kuin tyttö oli tulkinnut, hänen lempiyhtyeensä Bee Gees muodostuikin miehistä.

”Jo koliikista kärsivänä vauvana rauhoituin, kun minulle soitettiin Barry Gibbin ja Barbra Streisandin yhteislevyä Guilty. Isän ilmoitus tuntui potkulta sydämeen! Olin ollut varma, että Bee Geesit ovat naisia – siis kaltaisiani. Musiikki-intoilijana suuntauduin naisartisteihin jo varhain. Etsin musiikista aitoa tunnetta, ja usein juuri naiset saavat välitettyä sen parhaiten”, Burgel kertoo sähköpostissaan.

Burgel eli DJ Sheila B. on lähettänyt eloisasti muotoillun viestinsä kotoaan Brooklynistä juuri Euroopan-kiertueensa aattona. Kahden viikon aikana Burgel kiertää vanhaa mannerta laidasta laitaan: Pariisin, Lontoon ja Helsingin jälkeen matka jatkuu Montenegroon ja Kööpenhaminaan. Ainoastaan Helsingissä hän soittaa peräti kolmena iltana.

Tämä on toinen kerta, kun Burgel tuo sähäkäksi kiitetyn settinsä Helsinkiin. Kesäkuussa 2011 dj-klubi Big Shaken levynpyörittäjät Sampsa Vilhunen ja Vesa Yli-Pelkonen tekivät brooklyniläiseen niin suuren vaikutuksen, että hän kutsuu Big Shakea yhä ”kaikkien aikojen dj-bileiksi”. Kunnioitus on molemminpuolista: Vilhunen ja Yli-Pelkonen kehuvat Sheila B.:tä suosikkivieraakseen.

SheilaB

 

Ammattilainen

Burgelin ensimmäinen dj-keikka oli ”täysi katastrofi”. Hän asui Lontoossa, kun hänen ystävänsä tarjosi hänelle alkuillan soittopaikkaa ”persoonattomasta baarista, jossa kuullaan yleensä yhdentekevää elektronista taustamusiikkia”.

”Soitin Andrea Carrollin Gee Dadin ja Annette Funicellon The Monkey’s Unclen, eli kimeää, nopeatahtista teinimusiikkia 60-luvulta. Pian naisasiakas tuli luokseni ja pyysi mitä kohteliaimmin minua lopettamaan. Naisparka – hän näytti todella kärsivältä! Ehdin pyörittää vielä pari biisiä, ennen kuin baarin omistaja käski minua pakkaamaan kamani. Haha! Poistuin paikalta surkeana, häntä koipien välissä.”

Burgel ei kuitenkaan antanut ensimmäisen kehnosti menneen keikan lannistaa, vaan jatkoi sitkeästi valitsemallaan tiellä. Nyt hän on paitsi tunnettu dj, myös musiikkitoimittaja, tuottaja ja manageri.

Burgel on kaikesta päätellen erittäin määrätietoinen nainen. Hän perusti ensimmäisen fanzinensa 14-vuotiaana ja muutti 17-vuotiaana Lontooseen kokeilemaan onneaan musiikkibisneksessä ja opiskelemaan – tosin keräilyvimman valtaan joutunut nuori nainen viihtyi levykaupoissa paremmin kuin luennoilla. Suuntautuneisuudestaan huolimatta Burgel ei sittenkään olisi voinut uskoa, että hän eräänä päivänä elää levyjenkeräilyllä, kirjoittamisella ja dj-keikoilla. Niin kuitenkin on käynyt.

Burgel on paiskinut muitakin töitä ja työskennellyt muun muassa naistenlehden toimitussihteerinä. Mutta vaikka hänen päivätyönsä on ollut välillä kaukana musiikista, on hän pitänyt katseensa tiukasti siinä mitä on eniten rakastanut.

 

Keräilijä

Burgelin komeaa levykokoelmaa arvostetaan keräilijäpiireissäkin. Hänellä on huomattava valikoima vinyylisinglejä etenkin 60-luvun tyttöbändeiltä. Kun kysyn, miksi hän keskittyy singleihin LP-levyjen sijaan, vastaus on selvä. Viisikymmentä vuotta sitten singlelle ladattiin kokonainen unelma: toive hitistä ja tiestä tähtiin.

”Tyttöbändeiltä ja naislaulajilta julkaistiin 1960-luvulla yleensä singlejä, ainoastaan megatähdet ja -yhtyeet, kuten Supremes, Shangri Las, Lesley Gore tai Ronettes, julkaisivat täyspitkiä levyjä. Singlellä pyrittiin listakärkeen: se oli artistin ja hänen taustajoukkojensa kurotus kohti suuruutta.”

Burgel ei muista musiikitonta aikaa: hän kasvoi isänsä levykokoelman ja tämän jykevän, itse kasatun stereojärjestelmän vaikutuspiirissä. Lapsuutta sulostuttivat 80-luvun pop, jazz, brasilialainen ja klassinen musiikki.

Burgelin keräilyvimma sai alkunsa hetkellä, kun hän sai käsiinsä ranskalaisen yé-yé-laulaja France Gallin EP:t.

”Noiden levyjen soundi, kannet (erityisesti ranskalaispainosten kansitaide), se miltä levyt tuntuivat käsissä sekä se, että olin kasvanut vinyylien ympäröimänä, vaikuttivat haluuni alkaa keräilijäksi itsekin. Siitä on nyt tarkalleen 20 vuotta.”

Sukupuolella ei ole mitään tekemistä musiikin rakastamisen, keräilyvimman tai dj-taitojen kanssa, Burgel muistuttaa. Silti kuvitelma miesten paremmuudesta elää musiikkimaailmassa vahvana.

”Yritän osaltani edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa musiikkimaailmassa. Musiikissa molemmilla sukupuolilla on annettavaa. Madonna, Stevie Nicks, Ronnie Spector ja Beyoncé ovat aivan yhtä merkittäviä tekijöitä kuin Led Zeppelin, Elvis tai kaikki muut miesartistit, joita alati ylistetään.”

 

Kosmopoliitti

Vaikka Burgel rakastaa naisääniä yli kaiken, on hänen musiikintuntemuksena ja musiikkimakunsa kiitettävän laaja-alainen ja ennakkoluuloton. Hän järjestää Brooklynissä Sh-Boom -nimistä 60-lukuhenkistä klubia, jossa kuullaan niin yé-yé’tä, garagea, freakbeatia, northern soulia, R&B:tä kuin japanilaista fuzz-poppiakin.

Burgel innostui metallimusiikista kymmenvuotiaana ja tunnustautuu yhä suureksi Megadeth-faniksi. Erityisesti Rust In Peace -albumi merkitsee hänelle paljon.

”Tiedän, että te suomalaiset olette heavykansaa, mutta luultavasti te kuuntelette kovempaa kamaa kuin minä, joka pidän melodisemmasta, popahtavasta metallista.”

Burgel syntyi Teheranissa, Iranissa, mutta kasvoi Yhdysvalloissa ”vähätellen persialaista kulttuuria ja iranilaista musiikkia”. Hän on alkanut kiinnostua sukutaustastaan ja iranilaisesta kulttuurista vasta viime vuosina. Nyt hän katselee synnyinmaansa elokuvia, kuuntelee vallankumousta edeltävässä Iranissa tehtyä popmusiikkia ja valmistaa vaativia perinneaterioita iranilaislähtöisen äitinsä kanssa.

Musiikin ammattilaisena Burgel on maailmankansalainen, joka keikkailee ja tekee levyostosmatkoja ympäri maailman. Parhaat levykaupat löytyvät Burgelin mukaan Tokiosta, missä hän taannoin asui vuoden. Valitettavasti niin Tokiossa, Lontoossa kuin Pariisissakin monet mainiot levyliikkeet ovat joutuneet sulkemaan ovensa.

”Nyt metsästän levyjä yhä useammin keskustojen ulkopuolelta, kirpputoreilta ja levymessuilta”, Burgel kertoo.

 

Bile-eläin

Burgel toivoo ehtivänsä toisella Suomen-vierailullaan levykauppoihin. Mutta enemmän kuin mitään hän odottaa uusintaa viiden vuoden takaisesta illasta, jonka tunnelma oli omaa luokkaansa.

”Sampsa Vilhunen ja Vesa Yli-Pelkonen ovat parhaat dj:t, joiden kanssa olen pyörittänyt levyjä. He rakastavat musiikkia jota soittavat, ja heidän intonsa ja energiansa tarttuu yleisöön.”

Burgel lupaa Putte’sissa, Bar Loosessa ja Löylyssä järjestettäville illoille ”paljon tyttöjä ja pari poikaa”. Muutaman hitinkin hän aikoo soittaa, mutta enimmäkseen levylautaselle pääsee vähemmän tunnettuja kiekkoja Japanista, Ranskasta ja Brasiliasta sekä Yhdysvalloista ja Briteistä.

”Voi olla, että lisään soppaan myös ripauksen romantiikkaa: ehkä Ronettesin Be My Babyn tai Doris Troyn Just One Lookin. Ja paljon twistausta, sheikkausta, shimmausta ja yleisön sekaan ryntäilyä. Minäkin aion tanssia!”

Burgelin suosikkikappale juuri nyt on brasilialaisen Wanderléan Prova De Fogo vuodelta 1967. ”Saan biisin saksofonisoolosta mielettömän adrenaliiniryöpyn!”

DJ Sheila B. Helsingissä 19.-21.8. Big Shake 7 yrs & Sh-Boom! Weekend -tapahtumissa Putte’sissa, Bar Loosessa ja Löylyssä.

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi