Hyvä kurkku:
Izakaya Nomu, Tampere

"Suupala oli niin hyvä, että itku meinasi tulla. En ole varmaan koskaan keskittynyt yhteen makupalaan niin pitkään."

18.3.2016

Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.

Kuten Masun arviossa totesin, ensikohtaaminen japanilaishenkisen Nomun kanssa ei luvannut hyvää. Tarjoilija kun totesi, että vegaaniruokaa ei kannattaisi kokeilla, koska kalatuotteet ovat niin tärkeä osa japanilaista keittiötä. Toki olin saanut todistusta päinvastaisesta New Yorkin Cocoronissa ja Turun Karu Izakayassa. Vastaus oli kuitenkin mukavan rehellinen: jos ei osata, ei kannata tarjota huonoa. Facebookin tamperelaisessa vegaaniryhmässä kuitenkin sain myöhemmin kuulla, että Nomu oli alkanut tarjota vegaaniruokaa – mieluiten etukäteen tilattuna, mutta ilmeisesti jotain saadaan säädettyä myös ilman ilmoitusta. Kehuja tuli sen verran, että pian oli päästävä kokeilemaan

Olin palaamassa Jyväskylän reissulta ja olin väsynyt ja hirvittävän nälkäinen – hotelli Aleksandran aamiainen oli vegaanille surkea (vaikka olin ilmoittanut ruokatoiveen aiemmin), ja yliopistollakaan ei sattunut olemaan mitään sopivaa syötävää. Kitkuttelin päivän kaurapatukan voimalla ja unelmoin kunnon illallisesta. Tilasin pöydän kolme tuntia ennen saapumistani, ja palvelu oli puhelimessa erittäin ystävällistä. Sain vielä pari ystävääni innostumaan mukaan illallisreissulle.

Tilasimme pöytään reippaan valikoiman pieniä ruoka-annoksia, kuten izakayan ideaan kuuluukin: edamameja eli soijapapuja palossa, ruusukaaleja, pippuri-lime-perunalastuja, uppopaistettua tofua, padron-paprikoita ja vihreitä papuja. Ystäväni suostuivat mielellään siihen, että kaikki kasvisruuat tehtäisiin vegaanisina, koska he tilasivat vielä muuta itselleen. Minä pyysin keittiötä kehittämään vegaanisen kasvispurilaisen, koska olin kuullut sellaisia olevan saatavilla.

Izakayassa annokset tulevat pöytään sitä mukaan kun ne valmistuvat. Maistelimme oluitamme, ja pian eteemme kannettiinkin edamameja. Ne olivat käsittämättömän hyviä: paahteisuus ja seesaminsiemenet toivat niihin popcornimaisen maun ja savuisuuden. Karu Izakayassa ja Cocoronissa edamamet olivat erinomaisia, mutta kyllä nämä taisivat mennä reippaasti ohi. Maun pariin oli mukava palata koko aterian ajan. Joukossa oli myös rapsakkaa paistettua valkosipulia, joka oli herkullista.

Seuraavaksi saimme muistaakseni paistettuja vihreitä papuja. Niiden kastike oli hyvää, mutta pavut jäivät ehkä kaipaamaan jotain. Toisaalta olen niin tottunut oman puutarhan tuoreisiin papuihin, että olen varmaan turhan kranttu. Padron-paprikat oli paahdettu kunnolla pehmeiksi, kuten kuuluu, mutta minun makuuni ne olisivat kaivanneet vielä hieman ronskimpaa kärähtämistä. Kastike kuitenkin täydensi makua hyvin. Pitkästä aikaa kohdalle osui kohdalle myös tulinen poikkeusyksilö!

Uppopaistettu tofu oli hillittömän hyvää, ja majoneesin korvannut raikas avokadodippi sopi niihin erinomaisesti. Talon avokado oli ylipäätään todella laadukasta. Ruusukaaleihin sen sijaan olisin kaivannut reippaasti enemmän paahteisuutta, koska vasta silloin kaalin paras maku tulee kunnolla esiin. Ihan hyviä nekin silti olivat. Perunalastut eivät olleet erityisen hyviä, mutta eivät ne huonojakaan olleet. Lisukelistalla on kaikenlaista muutakin, joten ensi kerralla voisin kokeilla perunoiden sijaan vaikka lootuksen juurta.

Kasvispurilainen olikin sitten täysosuma. Olin iloisesti yllättynyt, kun tuttujen ateriakuvissa näkemäni tofupurilaisen sijaan sain jotain aivan erilaista. Purilaisessa oli hillomaiseksi paistettua sipulia ja tempuraviipaleita kesäkurpitsasta ja munakoisosta. Ihanaa, kun joskus keksitään jotain muuta kuin keskittymistä ”pääproteiiniin”. Jokainen puraisu purilaisesta oli unelmaisen hyvää. En tajua, miten sipuli oli saatu niin herkulliseksi. Ja tempurat! En yleensä perusta kasvistempurasta, koska se on harvoin hyvää, mutta nämä olivat täydellisiä. Toivottavasti tällaista purilaista saa toistekin, sillä tämä nousi ehdottomasti parhaiden vegaanipurilaisten joukkoon ikuna. Haluaisin, että tuo purilainen muuttaisi meille asumaan. Voisi haukata joka päivä palan.

En olisi halunnut aterian loppuvan. Siksi päätinkin kysyä vielä, josko keittiö ideoisi vegaanisen makupalan, sillä ruokalistaan kuuluu pieniä japas-annoksia, joilla voi täydentää kokemusta. Pyysin jotain shiso-lehden kanssa, sillä halusin sen omaleimaisen maun aterian päätökseksi. Annos oli todella kekseliäs: lehden päällä oli sushiriisipallo teriakikastikkeella sekä raikasta kiwisalaattia. Suupala oli niin hyvä, että itku meinasi tulla. En ole varmaan koskaan keskittynyt yhteen makupalaan niin pitkään. Kokki kertoikin katselleensa ilmettäni ja totesi, että sellaisten hetkien takia hän tekee työtänsä.

Suupalan seuraksi otin luumuista sakea, joka oli erinomaista. Luumun aromi valtasi koko suun pienenkin hörpyn jälkeen.

Nomu nousi ehdottomasti tämän vuoden suosikkien listalle. Tuskin maltan odottaa seuraavaa kertaa. Suurkiitos henkilökunnalle: harvoin jää näin passattu olo.

Izakaya Nomu
Kyttälänkatu 11
Tampere

su–ma suljettu
ti–to 11–23
pe 11–00
la 12–00

Kotisivut

Facebookissa

LUE LISÄÄ

, ,

Kommentoi