Pelikenttien soundtrack

"Jääkiekko-ottelussa kuullaan 60–70 biisiä, kun taas salibandypelin aikana kappaleiden määrä saattaa olla yli kaksinkertainen."

Musiikki urheilutapahtumissa on paljon muutakin kuin hoilaavia kannatuskertosäkeitä ja dengliderin. Kaj Ahlsved valmistelee Åbo Akademissa väitöskirjaa aiheesta ja on sen myötä vieraillut eri lajien peleissä kuuntelemassa paikan päällä soitettavaa musiikkia.

Ahlsvedin mukaan musiikin päätavoite otteluissa on muokata äänimaisemaa tilanteeseen sopivaksi. Kokonaisflown lisäksi on tärkeää, että lämmittelyssä, sisääntulossa, jäähyllä sekä kiekon tai pallon solahdettua maaliin soivat juuri oikeat biisit. Yleisöä puolestaan autetaan kannustamaan soittamalla tarttuvia riffejä ja tuttuja melodioita.

Otteluissa käytetään pitkälti muutenkin suurelle yleisölle maistuvaa mainstream-musiikkia. Esimerkiksi äärimetallia vältetään lajissa kuin lajissa, sillä musiikin on oltava tuttua ja turvallista kaikille ikäluokille. Soittolistojen laajuus vaihtelee kuitenkin lajeittain: jääkiekko-ottelussa kuullaan 60–70 biisiä, kun taas salibandypelin aikana kappaleiden määrä saattaa olla yli kaksinkertainen.

 

Sekuntipeliä

Ottelun musiikkivastaavan eli DJ:n työskentely on yleensä sekuntipeliä. Sisääntulobiisien alku- ja loppukohdat on synkronoitava tarkasti, jotta koukku saadaan osumaan draaman kaaren kannalta oikeaan kohtaan. Esimerkiksi jääkiekko-ottelussa on paljon liikkuvia osia, ja etukäteen mietitty käsikirjoitus on välttämätön.

Äänimaisemaa rakennettaessa DJ:n on paitsi tiedettävä, miltä kyseinen seura kuulostaa, myös tunnettava ajankohtaiset biisit, joihin yleisö voi tarttua. On kuitenkin perinteitä, joita kunnioitetaan soittamalla sisääntulossa sama laulu vuodesta toiseen. Esimerkiksi HIFK:n kotiotteluissa Helsingin jäähallissa soi pelaajaesittelyn aikana Status Quon Whatever You Want.

Vaikka urheilutapahtumien musiikkirepertuaari on hyvin laaja, uskaltaa Ahlsved tehdä joitakin varovaisia yleistyksiä.

“HIFK:n ottelut ovat aika rock, ja otteluissa on mukana paljon stereotyyppisen maskuliinista musiikkia, kuten AC/DC:tä, ZZ Topia. Jokereiden otteluissa puolestaan soi myös EDM [elektroninen tanssimusiikki] ja listahitit. TPS:n peleissä kuullaan paljon NHL-tietokonepeleistä tuttua modernia alternativerokkia. Franz Ferdinand -yhtyeen Take Me Out on esimerkki pelin soundtrackista, jota haluttiin pian kuulla oikeissa otteluissa ympäri maailman. Kappaleen ja lajin välille oli muodostunut NHL-pelin kautta selkeä mielleyhtymä.”

Ahlsved myöntää, että urheilumusiikin top10-listoja on lähes mahdotonta tehdä, sillä käytetystä musiikista ei pidetä tarkkaa kirjaa. Liigoilla on kattosopimukset Teoston ja Gramexin kanssa, eikä listoja soitetuista biiseistä tarvitse toimittaa erikseen. Kestosuosikkeja voi kuitenkin aina spekuloida.

“Kansainvälisellä tasolla Queenin We Will Rock You on niin käytetty kappale, että paikallisotteluissa DJ todennäköisesti jättää sen soittamatta. Kiertäessäni liiga-areenoita Aviciin hitit Wake me up, Hey Brother ja Levels dominoivat vahvasti soittolistoja. Joukkueilla on omat klassikkolaulut vuodesta toiseen, mutta kokonaisrepertuaari muuttuu musiikkitrendien mukaan.”

JOkerit CC

Liveottelut – nauhoitettu musa

Ahlsvedin tutkimuksen mukaan äänitetyn musiikin merkitys korostuu erityisesti sisäpeleissä, joissa äänimaiseman hallitseminen on helpompaa ja teknologia pelaa. Erityisesti jääkiekko-otteluissa on lähtökohtaisesti isot näytöt ja hyvä äänentoisto. Sen sijaan jalkapallopeleissä äänimaisemasta vastaa pitkälti yleisö, ja tunnelmaa ylläpidetään huutosakin avulla.

Livebändejä näkee otteluissa harvoin, vaikka elävällä musiikilla saadaan Ahlsvedin mukaan tutkitusti yleisö paremmin mukaan tunnelmaan. Jääkiekko- ja baseball-otteluiden urkurit ovat kuitenkin yhä elävä traditio Amerikassa. Elokuvateattereissa 30- ja 40-luvuilla soittaneet muusikot olivat tottuneet improvisoimaan nopeasti vaihtuvissa tunnelmissa, ja elokuvissa ääniraidan yleistyttyä taitavat mutta työttömät urkurit muuttivat stadioneille.

Suomeen ilmiö ajautui vasta 70-luvulla, eikä siitä ehtinyt muodostua perinnettä. Leijonien maaottelut muodostavat poikkeuksen, sillä niissä yhteistyötä DJ:n kanssa tekee lätkän MM-kisoista tuttu viihdyttäjä, Jussi Mikkolan luotsaama bileorkesteri Jimmy Cola.

 

Merkityksiä luomassa

Amerikasta ponnistavassa urheilu-DJ-kulttuurissa lyriikoillakin on Ahlsvedin mukaan oma merkityksensä.

“DJ:n on kunnioitettava vastapuolen joukkuetta, eikä ihan mitä tahansa voi soittaa. Isoissa kansainvälisissä tapahtumissa lyriikoiden poliittinen korrektius luonnollisesti korostuu ja sisääntulossa sanoitusten merkitys on suurin. P!nkin I’m Not Here For Your Entertainment on esimerkki kappaleesta, jonka lyriikat viestivät ottelutilanteessa vaadittavaa voimaa ja energiaa.”

Ahlsved kertoo, että myös elokuvamusiikin uutuudet heijastuvat otteluihin.

“Kun Kwai-joen silta (Bridge On The River Kwai) ilmestyi vuonna 1957, elokuvan teemamarssista tuli valtava hitti ja sitä alettiin heti soittaa myös GBK:n otteluissa Kokkolassa. Tänä päivänä leffamusaa käytetään jääkiekossa ja salibandyssa, ja esimerkiksi Hans Zimmerin hiteistä poimitaan paljon introja. Kun Teemu Selänteen paita jäädytettiin, taustalla soi Inception-elokuvasta tuttu Zimmerin sävellys Time.”

Joillakin perinteillä on tutkijan mielestä syvempi sisäinen tarina. Vanhat klassikot saattavat kantaa mukanaan vahvoja kulttuurillisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä.

“Saksalainen marssi Alte Kameraden (Vanhat Toverit) sävellettiin vuonna 1889, ja suomenruotsalainen rykmentti IR 61 ilmeisesti kuuli sen taistellessaan jatkosodassa. Miesten palatessa rintamalta arkeen ja jalkapallokentille 1945 kyseinen marssi soi sisääntulon aikana kunnioituksena kaatuneille.  Sama marssi kuullaan Vasa IFK:n otteluissa vielä tänäkin päivänä.”

Pesis

Kontrolloitu spektaakkeli vs. spontaani kokemus

Digitalisoitumisen myötä äänimaisemaa pystytään kontrolloimaan entistä paremmin; Ahlsvedin sanoin teknologian kanssa on päästy vihdoin tositoimiin. Tutkija pohtii, mitä fanittamisen spontaanille kokemukselle tapahtuu, mikäli urheilutapahtumista tehdään tulevaisuudessa entistä medioidumpia spektaakkeleita.

Ruotsinkieliseen kulttuuriin vahvasti kasvanut Ahlsved on tutkimusta tehdessään yllätyksekseen huomannut fanittavansa paitsi pesäpalloa, myös siiihen kuuluvaa perinteistä Suomi-iskelmää, josta hän oli sanojensa mukaan ollut vaarassa jäädä paitsi. Nykyisin Ahlsved ajaa Pietarsaaresta usein sata kilometriä seuraamaan Vimpelin Vedon pelejä ounastellen, että perillä soi ainakin Virve Vicky Rostin Charlie Brown ja Kaj Hyttisen Dirlanda.

Pääkuva: Anssi Koskinen / CC
Jokerit-kuva: Jori Samonen / CC
Pesäpallokuva: Heikki Siltala / CC

LUE LISÄÄ

, , , , , , ,

Kommentoi