SYLVI 3/2016
Kuvanumeron teemaksi nousi muotokuva

Sylvin kuvanumero nostaa näkymätöntä hattuaan kuvalliselle ilmaisulle. Mukaan on valikoitunut niin valokuvaa kuin kuvitustakin.

Sylvin pop up -näyttely on avoinna 7.-12.11. Luova.fi galleriassa Helsingissä. Siellä on nähtävillä kaikki kuvanumeron teokset oikeassa, galleriaympäristössä. Luova.fi, Suvilahdenkatu 10 A, 5. krs.

 

Muotokuva, tai rennommin henkilökuva, on kohteelleen armoton. Kameran edessä ihminen on paljaimmillaan ja monelle kameran eteen astuminen voi olla uskomattoman vaikeaa. On luotettava kuvaajaan, että lopputulos on jotain, minkä sekä kuvaaja että malli voi allekirjoittaa.

Perinteisesti studiopotretti on kaunisteltua kuvaa. Valot asetetaan imartelemaan malliaan ja jälkikäsittelyssä hiotaan rypyt sileämmäksi. Lopputulos asetellaan piirongin päälle ja kauneus jähmettyy kehyksiin. Sanomalehtikuva dokumentoi, ruman tai kauniin, sellaisena kuin se on. Aikakausilehtimaailma taas elää omaa elämäänsä rakentaen henkilökuvia, mallin suostumuksella toki, sopimaan omaan brändiin ja konseptiin.

Reilun kymmenvuotisen urani varrella olen tehnyt kaikkia yllämainittuja. Kaikki kuvaustyylit ovat oikeutettuja kontekstissaan ja vaihtelevuudessaan mukavia toteuttaa. Mutta mikään näistä ei ole tyydyttänyt omaa kuvaajan intohimoani kohdata kuvattavani paljaana ja avoimena. Tästä tyytymättömyydestä alkoi Muotokuva – omakuva sarja.

Sarjassa olen pyrkinyt kuvaamaan henkilöä, mutta myös itseäni. Pystyykö muotokuva olemaan myös kuvaajan omakuva – ja silti kuvata mallia totuudenmukaisesti. Tuloksena sarjaan on kertynyt muotokuvia jotka eivät ole imartelevia, eivätkä millään muotoa siloiteltuja. Mutta ovatko ne enemmän tosia kuin muut?

Kuvatessaan kuvaaja manipuoloi. Aina. Me valitsemme kuvakulman, objektiivin polttovälin, päätämme katsommeko häikäisyneenä vastavaloon vaiko asetummeko studioon. Studiossa kuvattava on eristettynä omasta maailmastaan ja astunut kuvaajan huoneseen.

Minun huoneeni on hiljainen. En juurikaan puhu. Keskityn. Liikutan lamppuja, etsin hyvää valoa. Valoa tärkempää on joskus varjo. En lupaa kuvatuille hyvää kuvaa. Vain kuvan. Ja toivon, että he ymmärtäisivät kuvan hyvyyden. Syyn, miksi juuri tämä otos on valikoitunut käsiteltäväksi, printattavaksi ja jaettavaksi. Se on harvoin hymy. Usein se on epävarmuus, epäily. Pieni aukko ihmisen kilvessä, josta näkee hetken, vain sen sadasosasekunnin ajan, ihmisen avoimena.

Sillä samalla hetkellä myös minun, kuvaajan, pitää olla avoin. Ja käyttää minulle suotu luottamus hyvin, arvokkaasti.

Toivon olleeni luottamuksen arvoinen. Kiitän kaikki kamerani eteen uskaltautuneita.

 

Jälkisanat

Rakkauteni henkilökuvaan näkyy vahvasti Sylvin kuvanumerossa. Muotokuva kiehtoo ja toivon sen kiehtovan myös sinua. Katsoessamme vierasta opimme maailmasta ja samalla itsestämme. Valokuva – kuva on vahva media, jonka tärkein tehtävä on yleinen ihmisyyden ymmärtäminen ja tämän ymmärryksen kasvattaminen. Tarvitsemme ymmärrystä toisiltamme. Tänä aikana ehkä enemmän kuin koskaan ennen.

Sylvin kuvanumero on tuotettu yhteistyössä Luova.fi kanssa.

 

Riitta Supperi, Muotokuva – omakuva

LUE LISÄÄ

, , , , , , ,

Kommentoi