Keramiikkataiteilijan kuppi on puoliksi täysi

Keramiikkataiteilija Pauliina Pöllänen palauttaisi lehtien palstoille kunnolliset kulttuurikritiikit ja pysäyttäisi koulutusleikkaukset.

Teksti: Jukka Vuorio
Kuvat: Anni Kössi

Pauliina Pöllänen: Half Full -keramiikkataidenäyttely Designmuseolla 4.2.-12.3.2017. Maksuton sisäänpääsy lauantaina 4.2.

Helsingin Designmuseolla nähdään alkuvuonna Pauliina Pölläsen (s. 1983) keramiikkatöitä. Hänen teoksiaan on aiemmin ollut esillä lukuisissa näyttelyissä ulkomailla, muun muassa Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Norjassa. Half Full on hänen ensimmäinen näyttelynsä Suomessa.

”Olen todella iloinen ja otettu tästä näyttelystä. Ihan erilainen fiilis kuin aiemmissa ulkomailla olleissa näyttelyissä, kun kaverit ja läheiset pääsevät nyt katsomaan töitäni”, Pöllänen sanoo.

Hän on asunut ulkomailla vuodesta 2010 ja imenyt vahvasti vaikutteita Suomen ulkopuolelta.

”Esimerkiksi Jenkeissä se visuaalinen ympäristö on jo niin erilainen, asuin siellä itärannikolla aivan New Yorkin vieressä. Ja kun vertaa sitä amerikkalaista keramiikkaskeneä Eurooppaan ja Suomeen, niin kaikki ne vaikutteet yhdessä sulautuvat tähän mun… No, tähän klönttiin.”

Pauliina Pöllänen

Niin, se keramiikkaskene. Onko sellainen olemassa?

”On todellakin, mutta se on niin pieni, et usko miten spesifi genre se on kansainvälisestikin. Keramiikkataidehan vaatii niin paljon teknistä osaamista ja vuosien paneutumista, että alat ymmärtää vaikkapa lasitteita tai itse tehdä niitä. Pitää tehdä työtä, että ymmärtää sitä materiaalia, että sillä voi tehdä todella mitä haluaa, eikä se räjähdä uunissa.”

Pölläsen mukaan ala vaatii lehmän hermoja. ”Ja mähän olen todella kärsimätön, en oikein ymmärrä miksi olen edes valinnut tämän alan, hahhah.”

Suomessakin on Pölläsen mukaan olemassa oma pieni keramiikkaskene, mutta häntä huolestuttaa sen tulevaisuus. Hän on saanut loppututkintonsa Kuopion Muotoiluakatemiasta, joka ei ole toiminut saman nimen alla enää vuoden 2014 jälkeen. Kotimaan skenen tulevaisuudelle Pöllänen ennustaa vaikeita aikoja koulutusleikkauksien myötä.

”Kyllä mua surettaa lukea uutisia Suomesta, että kuinka Sipilän hallitus sössii maan asioita. Hämeenlinnassa alaa pystyy opiskelemaan ammattikorkeakoulussa, ja Forssasssa on artesaanikoulu, mutta jotenkin minusta tuntuu, että nekin koulut ovat keskittyneet enemmän niin sanottuun mukituotantoon kuin taiteeseen”, hän sanoo.

Kuopiosta valmistuttuaan vuonna 2006 Pöllänen lähti opiskelemaan Norjaan. Hän valmistui visuaalisten taiteiden maisteriksi Oslon National Academy of the Artsista vuonna 2012.

”Norjassa se koulu, koulutus ja asennoituminen taiteeseen oli jotain aivan upeata. Opiskelijat saavat siellä keramiikan tekemiseen runsaasti teoriaa ja kontekstia, ja todella kannustetaan miettimään sitä mitä töillään haluaa sanoa.”

Keramiikkataiteessa valmistuskustannukset ovat suuria. Jo sopivan uunin hankkiminen tarkoittaa useiden tuhansien eurojen investointia. Usein savet menevät kierrätykseen, kun Pöllänen näkee, ettei työ etene halutulla tavalla. Taiteen tekemisessä on siis kyse myös rahasta.

Norjassa Pöllänen sai valmistumisensa jälkeiseksi kolmeksi vuodeksi työskentelyapurahan. Suomesta puuttuukin taiteilijan mukaan tyystin järjestelmä, joka tukisi nuoria, vasta valmistuneita taiteilijoita.

”Käsittääkseni Suomessa ei ole vastaavaa systeemiä, vaikka juuri alalle valmistunut taiteilijahan nimenomaan tarvitsisi työskentelyapurahaa voidakseen keskittyä tekemiseen. Jos sen sijaan menee töihin johonkin alan ulkopuolelle, ei ole koskaan aikaa tehdä sitä taidetta. Suomessahan homma menee niin päin, että ensin pitää hankkia todella merkittävät meriitit ennen kuin sitä taidetta katsotaan tukemisen arvoiseksi.”

Pöllänen ei ole varma, täytyykö nuoren keramiikkataiteilijan lähteä Suomesta voidakseen keskittyä taiteen tekemiseen, mutta tänne jäävälle se on ainakin tehty vaikeaksi ja kalliiksi.

”Suomessa ei oikein ole mestoja, mihin saisi töitään esille. Vain muutama voi saada kutsun johonkin kaupalliseen galleriaan, muille jäävät maksulliset paikat. Minua vituttaa galleriatilanne, että taiteilijat maksavat vuokraa siitä, että saavat töitään esille. Miksi tämä on näin?”

Pauliina Pöllänen

Pöllänen kaipaisi suomalaiseen taidekeskusteluun muutosta, tai oikeastaan hän kaipasi ylipäätään keskustelua taiteesta ja kulttuurista.

”Harmittaa, että lehdistön taidekritiikki vähenee koko ajan, tai on monin paikoin jopa kokonaan loppunut. Jos ei pystytä luomaan keskustelua taiteesta ja sen merkityksestä, niin asia saattaa jäädä aika monelle perustallaajalle epäselväksi. Jos isot lehdet tekevät päätöksen, että keskustelua taiteesta ei tarvita, niin se on yleisön aliarviointia. Ja jos ajattelee niitä ihmisiä jotka tilaavat lehtiä kotiinsa, ainakin minä uskoisin todella, että heitä kiinnostaa myös taide. Lehdistön myötä taide tulisi lähemmäs ihmisiä”, Pöllänen uskoo.

Edit 3.2.17 13:17. Jutusta korjattu kaksi asiavirhettä apurahan kestosta ja saven kierrätyksestä.

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi