Granta 8: Eläin

Grantan kahdeksas aikakauskirja on tutkielma ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta.

Granta 8: Eläin
Toimittanut Aleksi Pöyry
Otava 2017
256 s.

 ★★★½☆ 

Aikakauskirja Grantan juuret ulottuvat Cambridgen yliopistoon. Siellä se perustettiin opiskelijavoimin vuonna 1889. Suomessa Granta on melko nuori julkaisu: ensimmäinen numero ilmestyi 2013. Päätoimittajana toimii edelleen Aleksi Pöyry.

Kahdeksas numero Eläin on tutkielma ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta. Grantaa on kritisoitu siitä, että se on toiminut Otavan markkinointikanavana. Tässä numerossa ainoa Otavan tallissa oleva kirjailija on Reidar Palmgren ”Maailmankuvat kohtaavat jäteastialla” -teatterikohtauksellaan.

Valitettavasti Palmgrenin ilmastonmuutosviesti on klassisine argumentteineen kulunut, ja kyse onkin kokoelman heikoimmasta tekstistä. Teksti vaikuttaa keskeneräiseltä eikä sovi muutoin mietittyyn kokonaisuuteen. Tiina Raevaaran aloitusessee ”Keskusteluja vanhan koiran kanssa” on puolestaan väkevä teksti vanhan koiran viimeisistä hetkistä. Kirjoittaja kuljettaa lauseita vahvalla tieto- ja proosataituruudella.

Kotimaisten naiskirjoittajien tekstit ovat numeron timantteja. Niissä numeron teemaa käsitellään herkemmin ja moninaisemmin. Koskettavuudessa ovat onnistuneet erityisen hyvin Tiina Raevaara sekä Marianna Kurtto proosarunollaan ”Ellen valkeudessa”, jossa pujahdetaan täytettävän tiklin tajuntaan. Leena Krohnin takavasemmalta yllättävä ”Taiteiden yössä” -novelli on koppakuoriaisaiheellaan numeron spefimmästä päästä.

Eläin-numeroon on otettu mukaan kiitettävän laajasti niin runoutta, henkilökohtaisia pohdintoja, romaani- ja teatterikäsikirjoituskatkelmia kuin novellejakin. Onpa mukana myös satu. Pöyry kirjoittaa pääkirjoituksessaan, että ”tekstit ovat kaikkea muuta kuin lämminhenkisiä kohtaamisia pörröisten otusten kanssa”. Tätä näkökulmavalintaa Pöyry perustelee oikeudenmukaisuudella.

Eläin on tumma niin sisällöllisesti kuin esteettisestikin. Jenna Kunnaksen kuvitus vahvistaa efektiä. Aiheet painottuvat eläinten hyväksikäyttöön ja kärsimykseen, jossa ihmisellä on sormensa pelissä. Painotus saa pohtimaan, onko shokkihakuisuus saavuttanut jo uuden kirjallisuudenkin areenan. Voi kysyä, onko ihmisen ja eläimen suhde todella näin yksivärinen.

Kotimaiset naiskirjailijat kirkastavat tämän Grantan numeron, josta kolme ja puoli tähteä – erityisesti siitä, että heille on annettu areena, jolla loistaa.

LUE LISÄÄ

, , , , , , ,

Kommentoi