Ruohonjuuritason vallankumous

Joukkorahoitushistoriaa tehnyt satukirja Good Night Stories for Rebel Girls täyttää toiveen naispuolisista esikuvista.  

Italialaiskaksikko Elena Favilli ja Francesca Cavallo kyllästyivät siihen, ettei tytöillä ole tarpeeksi naispuolisia esikuvia. He eivät tyytyneet valittamiseen, vaan tekivät asialle jotain: muuttivat Italiasta Kaliforniaan ja käynnistivät projektin tarkoituksenaan kirjoittaa satukirja erityisesti tytöille. Sen nimeksi tuli Good Night Stories for Rebel Girls. 100 Tales of Extraordinary Women, vapaasti suomentaen Iltasatuja kapinallisille tytöille. Sata tarinaa uskomattomista naisista.

Opuksessa on sata sivua historiallisia ja aktiivisia naisia: nuoria ja vanhoja, eläviä ja kuolleita. On merirosvoja, kitaristi, presidenttejä, kuningattaria, surffaaja, kapellimestari, räppäri…

Minkä tahansa sivun kääntääkin, sillä on nainen.

Satukirjaa ei ole vielä suomennettu, mutta rapakon takana se on saanut laajaa medianäkyvyyttä. Hanke keräsi joukkorahoituspalvelu Kickstarterin avulla ennätysmäisen nopeasti tavoitesummansa. Projekti on Kickstarterin historian suurin. Siitä ovat kirjoittaneet esimerkiksi The Huffington Post, The Guardian, The Washington Post ja Los Angeles Times.

Vaikka kirjassa on myös presidenttejä ja kuningattaria, prinsessasadut ovat siitä kaukana. Ja juuri tämä onkin ollut Favillin ja Cavallon tavoite. Tyttöjen ei tarvitse todellisuudessakaan tavoitella prinsessan asemaa – miksi siis satukirjojen pitäisi kannustaa heitä fantasiarooleihin? Historia on pullollaan naisia kaikilta tieteen ja taiteen aloilta; innovaattoreita, todellisia vaikuttajia. Lastenkirjallisuudessa naispuoliset päähenkilöt ovat kuitenkin poikkeus.

Kun heitämme ilmaan toiveen paremmasta maailmasta, suuntaamme katseemme lapsiin. Emme kuitenkaan kiinnitä tarpeeksi huomiota siihen, millaisia rooleja lapset omaksuvat heille luetusta kirjallisuudesta.

Sosiologi Janice McCaben (Florida State University) johtamassa tutkimuksessa osoitettiin, ettei lastenkirjallisuus ole muuttunut juurikaan tasa-arvoisemmaksi kuluneen vuosisadan aikana. 1900–2000-luvuilla kirjoitetut sadut mukailevat kyllä naisasialiikkeen saavutuksia esimerkiksi tasa-arvoistamalla nais- ja miespäähenkilöiden välisiä suhteita, mutta naispäähenkilöt ovat niissä harvinaisia. Tutkimusotannassa naispäähenkilöiden määrä ei noussut minään tarkasteluvuonna yli 33 prosentin.

Vakiintuneet sukupuoliroolit istuvat syvällä ja heijastuvat myös kulttuurinsa kirjallisiin tuotteisiin. Ne eivät muutu hymistelemällä: niiden murtaminen vaatii työtä ja kriittistä silmää – siksi onkin helpompaa antaa niiden olla.

Favilli kirjoittaa The Guardianin artikkelissa Piilaaksossa kokemastaan seksismistä: esitellessään ideaa satukirjasta hän sai vastaansa vähättelyä ja tytöttelyä. Rebel Girls teki tästä huolimatta joukkorahoitushistoriaa. Seurannut mediahuomio osoitti, miten vahva tilaus satukirjalle olikaan. Favilli ja Cavallo tekivät teoksellaan pelottoman ruumiinavauksen historiankirjoitukselle. He valaisivat sen unohdetut takahuoneet ja sivulaidat, joille naiset on sysätty.

Rebel Girls on siis teko. Se kirjoittaa uutta historiaa – värikylläisempää kuin se mustavalkoinen, johon olemme tottuneet. Naiset aktiivisina ja monialaisina tekijöinä kuvaava satukirja on todellinen lastenkirjallisuuden huutomerkki. Kuvitus on kansainvälisten naiskuvittajien kynästä sekin. Projekti on työllistänyt naistekijöitä ympäri maailmaa.

Francesca Cavallo (vas.) ja Elena Favilli

Mutta miten kotimaassa? Jenni Pääskysaari on kirjoittanut tietokirjan Tyttö sinä olet… (2015), joka sekin vastaa kovaan huutoon: sosiaalisen median synnyttämät ulkonäköpaineet osuvat eritoten nuoriin naisiin ja myötävaikuttavat mielenterveyden ongelmien syntymiseen, kuten Suvi Ahola kirjoittaa (HS 15.5.2015).

Tyttö sinä olet… kokoaa kannustavaa ja vahvistavaa puhetta tytöille. Rebel Girlsin tapaan siinä tavataan naisia, jotka ovat aktiivisesti toteuttaneet unelmiaan; tarinansa kertoo muun muassa koomikko ja käsikirjoittaja Pirjo Heikkilä sekä valokuvaaja Meeri Koutaniemi. Luvut rakentuvat kannustavien adjektiivien ympärille ja ne kattavat niin henkisen kuin fyysisenkin terveyden. Teos on ikään kuin elämäntaito-opas tytöille: Pääskysaaren neuvoja ovat esimerkiksi, että naisten keskinäinen pahantahtoisuus on myytti ja että tytöt saavat olla itsevarmoja.

Kirjassa tytöt voivat kirjoittaa itsensä tarinaan, jonka Pääskysaari on kirjoittanut jo valmiiksi. Tarina on tehty mukailemaan stereotypiaa siitä, mitä pojat saavat tehdä. Lukijan tehtävä on kirjoittaa itsensä aktiivisesti tarinaan tekijäksi. Tällä halutaan osoittaa, että se, mikä on pojille kulttuurisesti mahdollista, on sitä myös tytöille, jos uskallamme murtaa totutut roolit.

Mutta miksi Favillin ja Cavallon kirja osoitetaan kapinallisille tytöille (”for Rebel Girls”) ja miksi se kertoo poikkeuksellisen loistavista naisista (”of Extraordinary Women”)? Miksei vaikka ”for Every Girl”, jokaiselle tytölle, ”of Historic Women”, historiallisista naisista? Jos aiomme suoristaa vinoutuneita sukupuolikäsityksiä, olisi meidän oltava myös rohkeampia sanavalinnoissamme. Pääskysaari kuvaakin teoksensa olevan ”Voimakirja kaikille tytöille”. Ei siinä pitäisi olla mitään niin vallankumouksellista, että nainen on presidentti, kirjailija tai yhteiskunnallinen vaikuttaja – sen pitäisi olla täydellisen tavallista.

Kuvat: Timbuktu Labs

LUE LISÄÄ

, , , , , , , ,

Kommentoi