Saamelaisveri

Miten saamelaisesta Elle Marjasta tuli ruotsalaisiakin ruotsalaisempi Christine.

Saamelaisveri
(Norja/Ruotsi/Tanska, 2016)
O: Amanda Kernell
N: Lene Cecilia Sparrok, Maj-Doris Rimpi, Julius Fleischanderl
Ensi-ilta: 29.9.

Elokuva kuuluu Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin ohjelmistoon.

 ★★★★★ 


Ruotsalaisen Amanda Kernellin ohjaama ja käsikirjoittama Saamelaisveri on lohduton elokuva itsensä kieltämisestä ja identiteetin hylkäämisestä.

Elle Marja (Maj-Doris Rimpi) matkustaa pikkusiskonsa hautajaisiin Saamenmaalle. Hän ei ole enää vuosiin käyttänyt saamelaista nimeään, vaan kutsuu itseään Christineksi. Muutenkin hän pyrkii olemaan ruotsalaisempi kuin ruotsalaiset itse. Hautajaisissa hän käyttää pantterikuvioisella kauluksella koristeltua jakkupukua saamenpuvun sijaan. Papille hän puhuu ruotsia, ja hän kieltäytyy ymmärtämästä äidinkieltään saamea.

Takaumassa palataan 1930-luvulle Ruotsin Lappiin. Nuori, 14-vuotias Elle Marja (loistava Lene Cecilia Sparrok) käy sisarensa kanssa koulua sisäoppilaitoksessa, missä heitä yritetään ruotsalaistaa väkisin, myös väkivalloin. Karttakeppi viuhuu, sekä koivunlehdistä tehty raippa, joka on kaukana saunavihdasta.

Elle Marja on opettajan suosikki puhuessaan hyvää ruotsia, mutta hän tiedostaa olevansa silti alemmassa asemassa suhteessa ympäröivään ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Uppsalalainen rotubiologi tutkii hänet ja valokuvaa häntä alasti koko luokan edessä. Lähistöllä asuvat teinipojat katselevat toimitusta ikkunan takana ja nauravat.

Elle Marja käyttää itse valitsemaansa ruotsalaisnimeä ensimmäisen kerran tansseissa. Siellä hän tutustuu Uppsalassa asuvaan Niklakseen (Julius Fleischanderl). Parin välillä on välittömästi säpinää.

Elle Marjan elättelemä unelma paremmasta elämästä kaukana Saamenmaalta joutuu uhatuksi, kun hän ymmärtää, että viranomaisten tavoitteena on pitää saamelaiset Saamenmaalla mutta ruotsalaistaa alue ja sen asukkaat. Epätieteellisiin rotuoppeihin uskova opettaja lausuu Elle Marjalle kylmästi: ”Te ette sovellu kaupunkeihin.”

Elle Marja karkaa Uppsalaan löytääkseen Niklaksen. Suhteen kulku jää avoimeksi loppuelokuvan ajaksi.

Kernellin elokuvaa rikastavat lukuisat merkitykselliset yksityiskohdat. Esimerkiksi Elle Marjan hautajaispuvun pantterikaulus kertoo päähenkilön toiveesta kuulua johonkin yläluokkaisena pidettyyn. Pantterikuvion huippumuotiin tuonut kosmetiikkamoguli Helena Rubinstein pyrki Elle Marjan tavoin pyyhkimään pois kaiken omasta krakovanjuutalaisesta taustastaan. Hänkin muutti nimensä: Chajasta tuli Helena.

Myös paikkoihin liittyvillä detaljeilla on elokuvassa symboliarvoa. Saamenmaalla syksyinen aurinko valaisee tyttöjen koulutielle lähtöä. Muualla on harmaata ja synkkää. Harmaa väri ja sen eri sävyt korostavat Elle Marjan karua kohtaloa ja luovat elokuvaan lohdutonta tunnelmaa.

Saamelaisveri on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen elokuva, joka jättää hiljaiseksi mutta herättää samalla lukuisia kysymyksiä, ajatuksia ja pohdintoja. Elokuvan merkityksellisyys on tajuttu myös festivaaleilla: Venetsian elokuvafestivaaleilla teos palkittiin parhaana esikoisohjauksena ja Göteborgissa parhaana pohjoismaisena elokuvana.

Lue taustaksi:

  • Antropologi Tapio Tammisen kirja Kansankodin pimeämpi puoli ruotsalaisesta eugeniikasta.
  • Oulun yliopiston saamelaisen kulttuurin professorin Veli-Pekka Lehtolan kirja Saamelaiset suomalaiset.

13.10. Kaisa-talon kahvilassa Helsingissä järjestetään Suomen saamelaispolitiikka ihmisoikeusnäkökulmasta -tilaisuus. Tapahtumassa julkaistaan Suohpanterror-kollektiivin teos, joka käsittelee saamelaisiin kohdistuvaa sortoa Suomessa.

LUE LISÄÄ

, , , , , , ,

Kommentoi