Hyvä kurkku:
Classic American Diner, Finlayson, Tampere

"Yleensä en niin vegaanijuustosta perusta, mutta nyhtösoijan ja kastikkeen kanssa se muodosti oikein mukavan yhdistelmän."

18.11.2017

Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.

Tämä kitsch-amerikkalainen, klassista Diner-ilmettä jäljittelevä ravintola avattiin Finlaysonin alueella jo yli 15 vuotta sitten, ja sittemmin se on laajentunut ketjuksi useisiin kaupunkeihin. Alkuperäisessä paikassa olin käynyt viimeksi yli vuosikymmen sitten, mutta silloin sai tyytyä melko vähään, sillä listalla ei ollut juuri mitään vegaanista. Mutta ajat onneksi muuttuvat. Kävinkin huhtikuussa Helsingissä Citykäytävän pisteessä syömässä vallan mukavan purilaisen ja tunnelmoimassa root beerin äärellä. Minua jäi kuitenkin Helsingin lounasvierailun jälkeen kiehtomaan listalta löytyvä nyhtösoija, etenkin kun Gastropavun Liina siihen niin ihastui.

Tapasin rakkaan vanhan ystäväni keskustassa pitkän vapaaehtoistyöpäivän jälkeen, ja koska hän oli kehunut nyhtösoija-annoksia, päätimme mennä kokeilemaan purilaisia. Paikan ilme jättimäisine Blues Brothers -patsaineen oli entisellään, mutta emme antaneet sen häiritä – onhan se tavallaan suloistakin.

Juomaksi valitsimme akaalaisen Hopping Brewsters -panimon oluita, jotka olivat erittäin hyvän makuisia. Tilasimme alkuun bataattiranskalaisia, mikä oli selvää mielisairautta, koska burgereiden kanssa tulisi joka tapauksessa ranskalaisia. Perunaöverit luvassa siis. Sen lisäksi halusin kokeilla sipulirenkaita, sillä ne ovat harmittavan harvoin vegaanisia.

Bataattiranskalaiset olivat ihan mukavia, ja niiden kanssa oli vegaanista majoneesia. Sipulirenkaat tulivat BBQ-kastikkeen kanssa (siinä on hunajaa). Ne olivat unelmaisia. Sisus oli pehmeän makea ja toi mieleen anoppini paistamat salaattisipulin viipaleet, ja rapea pinta oli sopivan ohut, ettei se peittänyt sipulin makua. Renkaita oli myös kunnon määrä. Olen ennenkin maininnut, että sipulirenkaat yhdistyvät mielessäni Sopranos-sarjan viimeiseen jaksoon. Mutta tämä makuelämys oli niin loistava, että Journeyn Don’t Stop Believin soi korvamatona tätä kirjoittaessani jo kolmatta päivää.

Purilainen saapui pöytään, ja iskimme kimppuun innokkaina. Sämpylän pinnassa oli samanlainen kevyt sokerointi kuin Helsingissä. Sisällä oli runsaasti maustettua nyhtösoijaa, viipale vegaanista juustoa, grillattu ananasrengas, salsaa ja vihanneksia. Kyllähän tämä toimi! Purilainen ei mennyt ihan kärkikastiin syömistäni vegaaniviritelmistä, mutta lähelle kärkisijoja joka tapauksessa. Yleensä en niin vegaanijuustosta perusta, mutta nyhtösoijan ja kastikkeen kanssa se muodosti oikein mukavan yhdistelmän. Grillattu ananaskin maistui hyvältä, vaikka yleensä en siitä niin burgerin täytteenä piittaa.

Kuten Helsingissä, lisukkeena oli ranskalaisten ja suolakurkun lisäksi kunnon coleslaw-salaattia, joka on välttämätön tällaiselle americana-kokemukselle.

Olipas mukava ilta. Tänne tulen varmasti uudelleen, ja lisään Classic American Dinerin mielelläni Hyvän kurkun suosituslistalle.

Classic American Diner Finlayson
Itäinenkatu 9
Tampere

ma–to 11–21
pe 11–23
la 12–23
su 13–21
(keittiö sulkeutuu 45 min ennen ravintolan sulkemisaikaa)

Kotisivut

Facebookissa

LUE LISÄÄ

, ,

Kommentoi