Hyvä kurkku:
Vapiano, Helsinki

"Tätä voisi luonnehtia onnistuneeksi pikaruokaversioksi. En silti tilaisi sitä uudelleen."

17.5.2018

Vuonna 2010 perustettu Hyvä kurkku on arvioinut satojen suomalaisten ja ulkomaisten ravintoloiden vegaanitarjontaa. Manun ja Jullen perustamaa palstaa hoitaa nykyään pääosin Ville, joskin perustajatkin tekevät satunnaisia vierailuja. Hyvä kurkku toimii myös Facebookissa. Arvioita kirjoitetaan vapaaehtoistyönä, palkkiona nautinto ja usein kovin täysi maha. Juomakin maistuu.

Kuten Hyvän kurkun lukijat tietävät, tykkään melko lailla italialaisesta ruoasta. Suomesta löytää jonkin verran oivallista pizzaa, joka menisi täydestä Italiassakin, mutta ainoastaan yksi pastaravintola eli helsinkiläinen Vaelsa on päätynyt suosituslistalleni, jota pidän yllä Hyvän kurkun Facebook-sivulla. Olinkin suhtautunut lievästi sanottuna epäillen kymmenissä maissa toimivaan hämmentävän suosittuun Vapiano-ketjuun, joka tarjoaa italialaista ruokaa pikaruokaotteella. Vapiano kuitenkin mainitaan usein verkkokeskusteluissa, ja parikin ystävääni käy siellä silloin tällöin syömässä, joten olin lisännyt paikan to eat –listalleni, ei kuitenkaan kovin korkealle prioriteettijärjestyksessä.

Olin viettänyt pitkän ja hieman turhauttavan työpäivän Helsingissä, ja minulla oli löysää aikaa ennen junan lähtöä. Kysyin rakkaalta vanhalta ystävältäni, kerkiäisikö hän kevyelle illalliselle. Yhytimme toisemme Kaislassa ja kävimme läpi ravintolakandidaattien listaa. Aikaa ei ollut kovin hienostuneelle illalliselle, joten ihan vieressä oleva Vapiano vaikutti sopivalta, etenkin kun kauden teema-annoksena olisi vegaaninen parsarisotto. Ystävä tosin varoitti, että jos siellä olisi paljon jonoa, emme jäisi. En ihan ymmärtänyt. Ei kai ravintola niin suosittu voi olla?

Kieltämättä järkytyin, kun ystäväni avasi minulle ravintolan toimintaideaa. Ovelta saadaan mukaan muovinen latauskortti, jonka kanssa mennään jonottamaan ruokaa palvelutiskeille. Jonottamaan tiskille ”italialaiseen ravintolaan”. Barbaarit porteillamme. Espressoa jonotetaan tiskillä, tai gelatoa, tai palapizzaa. Ei illallista. O tempora, o mores. Kokki laataa kortille tiedot tilauksesta, ja maksu hoidetaan ovella. Jonoa ei kuitenkaan ollut kauheasti, joten jäimme odottamaan. Niin: onneksi molemmat otimme risottoa, sillä jos jompikumpi olisi ottanut pizzaa, olisimme joutuneet jonottamaan eri jonoissa. Nyt saimme jutella, mikä oli tietysti mukavaa, sillä ystäväni oli juuri saanut väitöskirjansa valmiiksi ja väiteltyä. Hänen vapautunut elämäniloisuutensa piristi muuten turhauttavaa päivääni.

Aika kauan saimme jonottaa, sillä pasta-annokset, pizzat ja muut tehdään tosiaan alusta asti asiakkaan silmien edessä. Tuoksut olivat ihan hyviä, ja pasta-annokset eivät näyttäneet onnettomilta, joskaan eivät erityisen innostaviltakaan – mutta niitä en osaa arvioida, sillä olimme syömässä risottoa. Jälkikäteen se oli hölmö valinta minulta arviokeikalla, sillä Vapianon erikoisuus on joka päivä paikan päällä tehty (vegaaninen) tuorepasta, ja toki arviossa olisi siihen pitänyt pureutua. Täytynee palata asiaan joskus niiltä tiimoilta.

Viimein tuli meidän vuoromme. Täytyy sanoa, että pöyristyin, kun tajusin kokin heittävän pannulle muovipussiin pakattua esikeitettyä risottomassaa. Olisihan se pitänyt tajuta. Eikä risoton esikeittämisessä sinänsä ole mitään pahaa. Jos sen tekee oikein, se on hyvä ratkaisu esimerkiksi monen ruokalajin illallisessa isolle seurueelle, ettei ruokalajien väliin tule luvattoman pitkää taukoa. Mutta muovipussista. Vaikea sanoa, onko tuo joku kaupallinen esivalmiste vai ketjun oma tuote. Ennen riisin lisäämistä pannulle meni sipulia, esikeitettyä parsaa (miksi ei tuoretta vihreää tankoparsaa, joka oli kauden tuote?!) ja makuaineita toiveittemme mukaan. Lopuksi risotto mehevöitettiin jonkinlaisella kasviskermalla ja kourallisella vegaanijuustoraastetta, mikä kauhistutti minua. En kuuna kullan valkeana tekisi niin.

Siirryimme annosten kanssa pöytään, jossa oli tarjolla annoksen maustamiseksi tuoreita yrttejä, öljyä ynnä muuta. Maistoin risottoa varovasti. No, ei se kauheaa ollut. Edellisen kerran olin varmaan syönyt risottoa Tampereen Kattilassa, ja se oli kuitenkin aivan eri maailmasta: mehevä ja herkullinen. Tätä voisi luonnehtia onnistuneeksi pikaruokaversioksi. En silti tilaisi sitä uudelleen. Vegaanijuuston maku tunki läpi, ja lopussa risotto alkoi jähmettyä kookosrasvajuustolle ominaisella tavalla. Ja vaikka kieltämättä olen ronkeli parsan suhteen, en vain voi tajuta tällaisen esikeitetyn mössön käyttämistä. Puolta pienempi määrä tuoretta vihreää tankoparsaa pannulle olisi levittänyt huomattavasti enemmän makua ja säilyttänyt napakkuutta.

Tämän kokemuksen perusteella Vapiano ei nouse suosituslistalle, mutta käyn kyllä testaamassa pasta-annoksen vielä. Spaghetti tomaattikastikkeella ja aglio e olio löytyvät listalta, ja niiden mukaanhan ravintolan pastat arvioidaan.

Vapiano
Mikonkatu 15
Helsinki

ma–to 11–24
pe 11–02
la 12–02
su 12–23

Kotisivut

Facebookissa

LUE LISÄÄ

, ,

Kommentoi