Älä mene pois

Nigerian vallankumouksellinen historia taustoittaa yksilöiden toivottomia tavoitteita esikoiskirjailijan romaanissa.

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois
Atena, 2018
Suom. Heli Naski
300 s.

 ★★★★☆ 

Nigerialaisen Ayòbámi Adébáyòn (s. 1988) esikoisromaani Älä mene pois (Stay With Me, 2017) on mukaansatempaava kertomus avioparin kamppailusta suvun paineen ja modernin elämäntavan välillä.

Lapsettomuuden ja toistuvien menetysten taustana romaanissa on Nigerian poliittisesti epävakaa 1990-luku, jossa vallankumouksia sattuu niin usein, että niistä tulee lähes arkipäivää.

Lapsen saaminen on puoliorpona kasvaneelle Yejidelle elämän tärkein päämäärä. Myös hänen miehensä Akin toivoo kovasti lasta; ilman jälkeläisiä korkea koulutus ja ura pankinjohtajana eivät riitä arvostetun aseman saavuttamiseen.

Vaikka molemmat ovat korkeasti koulutettuja, lapsettomuus tuntuu heistä epäonnistumiselta. Myös suvun painostus lapsentekoon kasvaa kasvamistaan. Kun ratkaisua lapsettomuuteen ei löydy lääkäreistä eikä poppamiehistä, taipuu Akin äitinsä painostamana ottamaan toisen vaimon.

Toisen vaimon asettuminen saman katon alle tekee pariskunnan elämän nopeasti sietämättömäksi. Ongelmasta päästään eroon, kun vaimo yllättäen löytyy rappusten juurelta kuolleena.

Vastoinkäymiset kuitenkin vain pahenevat, kun pariskunnan kauan toivomat lapset sairastuvat yksi toisensa jälkeen perinnölliseen sairauteen ja kuolevat. Toisiaan seuraavat menetykset tekevät Yejiden elämän päivä päivältä onnettomammaksi, kunnes Akinin veli paljastaa salaisuuden, joka luhistaa koko elämän.

Romaanin joka toinen luku on kerrottu Yejiden ja joka toinen Akinin näkökulmasta. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia, ja lukijan on vaikea tuomita ketään täysin, vaikka kauheita tekoja tapahtuu.

Adébáyò onnistuu hienosti punomaan kerrontaan mukaan kansantarinoita, jotka toimivat esimerkkinä siitä, kuinka traditiot muuttuvat siirtyessään sukupolvelta toiselle. Kun vanhassa tarinassa on omaa maailmankatsomusta vastaan käyvä lopetus, Yejide muokkaa tarinasta oman versionsa ja kertoo sen lapselleen.

Älä mene pois kertoo koskettavasti menetyksistä, rakkaudesta, petoksesta ja toivosta. Teos pohtii monipuolisesti lapsen saamisen merkitystä sekä yksilölle että yhteisölle. Lapsi saa aikuisen tuntemaan oman olonsa tärkeäksi ja merkitykselliseksi.

Välillä aikuiset kuitenkin unohtavat, että lapset eivät ole olemassa vain heitä varten. Paineet, joita Yejide ja Akin alussa kokevat omilta vanhemmiltaan, siirtyvät vuorostaan heidän lapsiinsa.

Nuorten afrikkalaisten naiskirjailijoiden teoksia on suomennettu viime vuosina useita. Samoin kuin esimerkiksi Chimamanda Ngozi Adichien ja Yaa Gyasin teokset, Älä mene pois kertoo tavallisten ihmisten henkilökohtaisesta tragediasta historian suurten myllerrysten keskellä.

Adébáyòn teoksessa 1990-luvun poliittinen historia on lähinnä taustaa, mutta laajentaa kysymystä lastenteosta yleisempään taisteluun paremman tulevaisuuden puolesta. Kun mielenosoitus päättyy verilöylyyn, valta kaapataan kerran toisensa jälkeen ja lupaukset paluusta demokratiaan petetään, Yejide alkaa ajatella, että on turha edes yrittää.

Samoin kuin toivo lasten saamisesta myös toivo valtion paremmasta tulevaisuudesta syntyy uudestaan jokaisen pettymyksen jälkeen.

Adébáyòn teos tuo vahvasti mieleen myös Ama Ata Aidoon romaanin Muutoksia – rakkaustarina (Changes: A Love Story, 1991), joka kuvaa ghanalaisen yhteiskunnan murrosta perinteiden ja modernin elämäntavan välillä kahdessa eri avioliitossa taiteilevan naishahmon kautta.

Kieleltään Älä mene pois on yksinkertainen ja toteava. Tapahtumat etenevät jouhevasti ja Heli Naskin käännös on sujuvaa luettavaa. Toteava kirjoitustyyli herättää paljon kysymyksiä, mutta jättää niihin vastaamisen lukijalle.

Ympäristön ja kulttuurin kuvailua on vain vähän, joten Afrikka-eksotiikkaa teokselta ei kannata odottaa. Nopealukuisessa romaanissa pääosassa ovat selvästi juoni ja henkilöhahmojen sisäinen, pohdiskeleva monologi.

Älä mene pois on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu romaani. Vaikka jännitys välillä lässähtää, kun suuret salaisuudet paljastuvat hieman ohimennen, on teos kokonaisuudessaan viihdyttävä ja ajatuksia herättävä. Sen kirjoittajalta voi varmasti odottaa tulevaisuudessa paljon.

LUE LISÄÄ

, , , , , , ,

Kommentoi