Hyvä kurkku:
Copas y Tapas, Helsinki

"Perheravintolan tunnelma välittyy kaikesta ilmapiirissä ja palvelussa, ja etenkin viinisuositukset ovat joka kerta olleet täysosumia."

11.10.2018

Vuonna 2010 perustettu Hyvä kurkku on arvioinut satojen suomalaisten ja ulkomaisten ravintoloiden vegaanitarjontaa. Manun ja Jullen perustamaa palstaa hoitaa nykyään pääosin Ville, joskin perustajatkin tekevät satunnaisia vierailuja. Hyvä kurkku toimii myös Facebookissa. Arvioita kirjoitetaan vapaaehtoistyönä, palkkiona nautinto ja usein kovin täysi maha. Juomakin maistuu.

Kävin tässä ravintolassa ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Hyvän kurkun Manun kanssa, ja kuten arviossani kuvasin, ilta oli melkoinen yllätys. Tapas-napostelun sijaan päädyimme syömään äimistyttävän herkullisen ja monipuolisen illallisen. Olen sittemmin käynyt Copas y Tapasissa illallisella kolme kertaa, ja se on noussut ehdottomaksi ravintolasuosikiksi Grönin rinnalle, vaikka Grön onkin vielä rakkaampi. Ja koska intouduin tekemään useiden illallisten restrospektiivin Grönistä, on samanlainen paikallaan nytkin.

Samaan luokkaan kotimaisista pitkän illallisen ravintolakokemuksistani ovat päässeet vain Bertha ja Kuori, mutta niissä olen päässyt vierailemaan toistaiseksi vain kerran. Toki jos keittiölajityyppiä laajennetaan fine diningin kaltaisesta, löytyy pitkistä illalliskokemuksista muitakin ikimuistettavia mutta hyvin erilaisia kuten Basilika, Furuma Cuisine, Tacqueria El Rey, Kattila, Muusa ja Karu Izakaya. Mutta on monen ruokalajin harkitussa kokonaisuudessa aina oma tunnelmansa.

Kuten Hyvän kurkun lukijat tietävät, olen arka asettamaan ravintoloita paremmuusjärjestykseen. Erilaisia tyylejä ja tunnelmia on keinotekoista verrata. Mutta kun kerran tunnustin aiemmin, että Grön on ohittamaton rakkauteni, sanotaan nyt sitten, että Copas y Tapas tulee loisteliaana kakkosena. Tänne on aina ihana tulla. Vastaanotto on sydämellinen, ja keittiö on joka kerta paneutunut vegaanisten annosten laittamiseen, olen sitten tilannut ne etukäteen tai kysynyt vasta paikan päälle tullessani. Perheravintolan tunnelma välittyy kaikesta ilmapiirissä ja palvelussa, ja etenkin viinisuositukset ovat joka kerta olleet täysosumia. Hämmästelenkin jatkuvasti, miten huonosti tämä ravintola tunnetaan vegaaniruokaa etsivien piireissä.

Toinen vierailu osui viime vuoden helmikuulle työkaverin kanssa Educa-messujen aikaan. Kuten aina, alkupalana tarjolla oli kolmen tapaksen lajitelma. Mieleen on jäänyt erityisesti loisteliaasti paahdettu maa-artisokka pyreellä ja paahdetuilla lastuilla, kaikki samaa mukulaa. Muut annokset olivat porkkanaa ja punajuurta. Pääruoka oli kuitenkin illan ikimuistoisin: tattijauheella maustettu vohveli! Hieman vastaavan annoksen olen syönyt Joensuun Local Bistrossa, mutta kyllä tämä oli vielä huomattavasti herkullisempi. Jälkiruokana tarjottu salmiakki-lakritsijäädyke kuului vegaanisten jälkiruokien parhaimmistoon.

Kolmannen illallisen nautin vaimon ja ystäväpariskunnan kanssa viime vuoden elokuussa. Alkupaloissa oli porkkanaa, retiisiä, kurkkua ja raparperia. Kokonaisuus ei ehkä ihan noussut aiempien tasolle, mutta raparperiin oli saatu ainutlaatuinen maku, ja retiisinlehtikreemi oli ällistyttävää. Pääruoka sen sijaan taisi olla kaikkien vierailujen voittaja, ja se on paljon sanottu. Monivärisen lehti- ja kukkapeitteen alla piili täydellisiä gnoccheja ja täydellistä pehmeää purjoa. Jälkiruoka oli veteen tehty suklaamousse, joka tilpehööreineen nyrjäytti aivot.

Tällä kertaa vietin iltaa rakkaiden ystävieni kanssa. Heidän seurassaan olen testannut useita ravintoloita ensi kertaa, ja oli mukavaa tutustuttaa heidät tähän paikkaan, josta olin vaahdonnut lukuisia kertoja. Olimme tilanneet kaikille vegaanisen illallisen. Aloitimme illan oivallisella kuohuviinillä, jonka kanssa nautimme tapaslajitelman: lampaankääpäsalaattia rosmariinicrumblella, punajuurta ja lakritsi-tattipyrettä sekä porkkanaa naatticrumblella. Nautin kaikesta suuresti: lakritsin ja tatin aromit täydensivät punajuuren maanläheistä makua, ja lampaankääpäsalaatti oli yksinkertaisen nerokasta. Porkkana-annos oli näistä ehkä heikoin, mutta hyvää sekin oli.

Pääruokana tarjottiin naurista monin eri tavoin: paahdettuna, pikkelöitynä, kreeminä ja pyreenä. Mantelikeksit toivat rakenteeseen ja makuun vaihtelua. Annos oli erinomainen etenkin suositellun sherryhenkisen valkoviinin kanssa: ystävät pitäytyivät kuohuviinissä, mutta sen hapokkuus ei tukenut annosta niin hyvin. Silti ystäväni oli ehkä oikeassa siinä, että perunapyreen kaltainen ”kermaisempi” elementti olisi tuonut sopivaa vastapainoa nauriin vahvoille pureville mauille. Loistava annos tämä oli siitä huolimatta, vaikkei se ihan noussut kolmen edellisen pääruoan tasolle.

Jälkiruoka sen sijaan oli selvästi parhaimpia koskaan missään syömiäni. Mansikkainen kaakaovoivanukas täydentyi hämmentävän aromikkaalla ruusuvesihyytelöllä ja kuivatun mansikan sitkaudella. Suositeltu hapokas jälkiruokaviini oli sille tähtien sanelema kumppani.

Toivottavasti pääsen pian käymään uudestaan.

Copas y Tapas
Fabianinkatu 16
Helsinki

ti–pe 16–23
la 15–00
su–ma suljettu

Kotisivut

Facebookissa

LUE LISÄÄ

, ,

Kommentoi