DocPoint 2019

Vahvoja vanhoja naisia, yksinäisiä nuoria ja feminismin historiaa.

Mamacita

Meksiko, Saksa 2018

O: José Pablo Estrada Torrescano

 ★★★★☆ 

Kun José Pablo Estrada Torrescano muutti nuorena Meksikosta Eurooppaan opiskelemaan elokuva-alaa, hänen isoäitinsä velvoitti lapsenlapsensa tekemään jonain päivänä elokuvan hänen elämästään. Kosmetiikka-alalla aikoinaan menestynyt isoäiti olisi ollut sopiva dokumentin aiheeksi jo pelkästään omalaatuisen tarkan ja huolitellun uransa, elämänsä ja olemuksensa kannalta. Lapsenlapsi onnistui kuitenkin pääsemään pintaa syvemmälle.

Mamacita etenee näennäisen verkkaisesti. Ilmapiiri palvelijoitaan kohtaan ankaran isoäidin tyylikkäästi sisustetussa kodissa on alati lämminhenkinen, vaikka isoäidin elämään ja muistoihin mahtuu ahdistuksen ja surun aiheita. Kuin huomaamatta isoäiti tulee paljastaneeksi reilun tunnin aikana sukunsa pimeimmät salaisuudet ja vuosikymmeniä piilossa pidätellyt tunteet.

Elokuvan sattumanvaraista luonnetta korostaa sen kehyksenä toimiva irrallinen taso, joka kuvaa elokuvan kehittymisprosessia. Dokumentti alkaa siitä, kun Estrada Torrescano soittaa puhelun isoäidilleen ja kertoo tekevänsä tästä elokuvaa. Elokuva päättyy, kun isoäiti ja lapsenlapsi katsovat yhdessä valmiiksi tullutta elokuvaa. Katsoja pääsee myötäkokemaan isoäidin vihoviimeisen liikutuksen, kun tämä ymmärtää lapsenlapseltaan saamansa lahjan, muistamisen, merkityksen.
Emmi Ketonen

  • Savoy-teatteri: Ti 29.1. klo 18.00
  • Kinopalatsi 1: To 31.1. klo 18.15
  • Kinopalatsi 1: La 2.2. klo 13.30

Yours in Sisterhood
USA 2018
O: Irene Lusztig

 ★★★★☆ 

Yours in Sisterhood kuljettaa läpi Yhdysvaltojen. Eri-ikäiset naiset eri osavaltioissa erilaisista etnisistä ja sosioekonomisista lähtökohdista lukevat 1970-luvulla Ms. Magazine -lehteen kirjoitettuja lukijakirjeitä. Vuonna 1972 perustettu Ms. oli ensimmäinen valtavirralle suunnattu feministinen lehti Yhdysvalloissa.

Irene Lusztigin kiinnostavassa dokumentissa naiset lukevat kirjeitä aina siinä osavaltiossa, mistä ne oli lehteen lähetetty. Kirjeen luettuaan naiset saavat kertoa sen heissä herättämistä ajatuksista. Olivatko he kirjoittajan kanssa samaa mieltä? Miltä tuntui lukea kirje, jonka kirjoittajan mielipiteet erosivat omista? Mitä ajatuksia kirjeessä käsitellyt aiheet heissä herättivät tähän päivään peilattuna? Dokumentissa on mukana myös neljä naista, jotka lukevat omat kirjeensä.

Dokumentissa luetut kirjeet oli kirjoitettu vuosina 1972–1980. Elokuvaa kuvattiin 32 osavaltiossa vuosien 2015–2017 välisenä aikana. Monet kirjeistä tuntuvat edelleen hätkähdyttävän ajankohtaisilta.

Lusztigin dokumentti on ajatuksia herättävä tutkielma feminismistä Yhdysvalloissa 40 vuotta sitten ja nyt. Erityisen kiinnostavia ovat marginaaliset äänet tai nuorten naisten ajatukset, varsinkin jos he edelleen tunnistavat kirjeissä kuvattuja tilanteita.

Ensin olin vaikuttunut siitä, kuinka moniäänistä feminismi on ollut jo 1970-luvun valtavirtalehdessä. Loppua kohden selviää, että kaikki äänet eivät suinkaan ole päässeet esille kirjeiden kirjoittamisen aikaan, ja näkökulma muuttuu huomattavasti monitulkintaisemmaksi.
Susanna Karhapää

  • Maxim 1: Ti 29.1. klo 20.15
  • Kinopalatsi 5: To 31.1. klo 20.15
  • Finnkino Itis 5: Pe 1.2. klo 18.00

The Ballad of Shirley Collins
Iso-Britannia 2017
O: Rob Curry, Tim Plester

 ★★★★★ 

”Kun lauluääneni oli parhaimmillaan, tavoitin englantilaisen laulun ytimen. Ymmärsin lauluja paremmin kuin kukaan muu.”

Shirley Collins (s. 1935, Hastings, Sussex) on englantilaisen folkmusiikin grand old lady, jonka tulkinnat kansanlauluista ovat omaa luokkaansa. Rob Curryn ja Tim Plesterin upea dokumenttielokuva tekee oikeutta merkittävälle muusikolle. 1950-luvun filmi- ja äänimateriaali tuo elokuvaan oman kiehtovan lisänsä.

The Ballad of Shirley Collins kuvaa Collinsin elämää ja uraa alkaen tutkimuskiertueelta etnomusikologi Alan Lomaxin assistenttina. Collins ja Lomax kiersivät Yhdysvaltain takamaita tallentaen vanhoja englantilaisia sävelmiä. Laulut olivat siirtyneet mantereelta toiselle eläen kansan suussa vuosisatojen ajan. Nuori Collins oppi ymmärtämään laulujen merkitykset ja tulkintojen vivahteet paremmin kuin kenties kukaan muu laulaja.

Folk-liike nosti Collinsin keulakuvakseen 1960-luvulla. Levytykset ja kiertueet seurasivat toisiaan kunnes ura musiikin parissa katkesi vuosikymmeniksi.

Collinsin äänen vaivaton voima katosi 1970-luvun lopulla ilmeisesti psyykkisistä syistä. Collins joutui seuraamaan aviomiehensä rakastumista toiseen naiseen yhteisessä musiikkiprojektissa. Mitään fyysistä perustetta laulun lakkaamiselle ei löytynyt. Collins elätti itsensä ja lapsensa pienipalkkaisilla töillä.

Dokumenttielokuvassa seurataan vuoden 2016 Lodestar-albumin äänityksiä Collinsin Sussexin-kodissa. Äänessä on uutta haurautta, mutta tulkinta on yhä taidokasta ja tarkkaa.
Niina Holm

  • Finnkino Itis 5
: Ma 28.1. klo 18.45
  • Kinopalatsi 8: To 31.1. klo 15.00
  • Savoy- teatteri: Su 3.2. klo 13.45

Young Solitude
Ranska 2018
O: Claire Simon

 ★★★★☆ 

Claire Simonin ohjaama Young Solitude sukeltaa Pariisin lähiössä Ivry-sur-Seinessä asuvien lukiolaisnuorten elämään. Luvassa on melko rankkojakin tarinoita nuorten elämästä ja surullisia yksinäisyyden kokemuksia. Samalla jakaessaan avoimesti ajatuksiaan toistensa kanssa, nuoret saavat yhteyden toiseen ihmiseen ja yksinäisyys hälvenee.

Simonin dokumentissa lukiolaiset kysyvät toisiltaan hyvin suoria kysymyksiä liittyen tulevaisuuden suunnitelmiin, omiin vanhempiin, rakastumiseen ja menneisyyden vaikeisiin kokemuksiin.

Joidenkin vanhemmat ovat eronneet niin riitaisesti, että toinen vanhempi ei anna lapsen tavata etävanhempaa lähes koskaan. Toisten vanhemmat ovat poissa tai poissaolevia. Tai eivät osaa riittävästi ranskaa, että voisivat auttaa lapsiaan koulutehtävissä.

Dokumentissa useampi nuori kuvaa syövänsä joka ilta kotona yksin tai huolehtivansa itsestään, ja tehneensä niin jo jonkin aikaa. Keskusteluissa on onneksi mukana onnellisemmistakin perheistä tulevia nuoria, mutta heidän perhekokemustensa rinnalla huomaa vielä satuttavammin perheessään yksinäisten kasvoilta heijastuvan surun.

Erään tytön äiti on koko hänen elämänsä kärsinyt skitsofreniasta, eikä isäkään ole paikalla. Suvun muukin historia on hyvin traaginen.

Young Solitude saa ajattelemaan ihmisten erilaisia lähtökohtia, yksinäisten teinien surua ja toisaalta voimaa, jota he saavat toisistaan. Simonin dokumentti on paikoitellen hyvin rankkaakin katsottavaa, mutta nuorten avoimuus on hätkähdyttävän kaunista ja koskettavaa.
Susanna Karhapää

  • Kinopalatsi 8: Ke 30.1. klo 16.45
  • Maxim 2: To 31.1. klo 18.45
  • Kinopalatsi 7: Su 3.2. klo 11.15

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi