Hyvä kurkku:
Roster, Helsinki

"Pyttipannumaisuus oli etenkin tuoksussa vahva, sillä erinomaisten portobello-sienen palasten aromi muistutti hämmentävästi lapsuuden paistettua makkaraa."

12.1.2019

Vuonna 2010 perustettu Hyvä kurkku on arvioinut satojen suomalaisten ja ulkomaisten ravintoloiden vegaanitarjontaa. Manun ja Jullen perustamaa palstaa hoitaa nykyään pääosin Ville, joskin perustajatkin tekevät satunnaisia vierailuja. Hyvä kurkku toimii myös Facebookissa. Arvioita kirjoitetaan vapaaehtoistyönä, palkkiona nautinto ja usein kovin täysi maha. Juomakin maistuu.

Kolmatta vuotta Pohjoisesplanadilla toiminut Roster oli minulle ihan tuntematon paikka, joskin olin vilkuillut joskus Turussa toimivan sisarravintolan ruokalistaa. Silloin se ei järin innostanut, vaikka joku turkulainen mainitsikin verkkokeskustelussa hyvistä kokemuksistaan. Rakas ystäväni, jonka ruokanäkemyksiä arvostan, vinkkasi minulle kuitenkin, että Roster Helsingin listalla olisi kunnolla vegaaniruokia – ja hän ylisti niitä. Järkkäsinkin illallisen parin vapaaehtoistyökaverini kanssa Tieteen päivien yhteyteen.

Lista oli kieltämättä kiinnostava. Alkuruokavaihtoehtoja oli kaksi: kvinoa-lehtikaalisalaatti ja artisokka-annos. Valitsin jälkimmäisen. Pääruokia oli samaten kaksi: speltti-sienirisotto ja palsternakka-endiiviannos. Minä otin risoton, ja ystäväni lupasi, että saisin maistaa hänen palsternakkaansa. Juomaksi otin kiinnostavan kuuloista Raja rieslingiä, joka olikin erinomaista.

Alkupala-annos oli nätti, fine dining –tyylisesti aseteltu. Artisokkaa oli sekä pyreenä että paistettuina paloina. Tarjoilijan mukaan paistettu oli latva-artisokkaa ja pyre maa-artisokkaa. Jälkimmäisen tunnistikin tunnusomaisesta mausta, mutta paistettuihin paloihin oli saatu omaleimainen maku, jota en olisi tunnistanut tietämättä. Rapeuttamassa oli ”puffattua” (kauhea sana) villiriisiä ja happoa toi erinomainen yuzu-hilloke. Annos oli oikein onnistunut, kun kaikkea sai kerättyä tasapainoisesti suupalaansa. Ilman yuzun antamaa kirpeyttä ja riisin rapeutta artisokka ei ollut niin ihmeellistä, mutta yhdistelmä toimi.

Pääruoka-annos oli tyylillisesti aivan toisesta maailmasta. Toisen ystäväni kanssa söimme kumpikin sitä, ja pähkäilimme, miltä kaikelta se tuoksui ja maistui. Annos ei nimittäin muistuttanut oikein mitään aiemmin syömääni. Naureskelimme omalle analyysillemme, kun olimme löytävinämme suklaisen mannapuuron, meksikolaisen mole-kastikkeen ja ”isoäidin pyttipannun” tai paksun ruskean makkarakastikkeen. Pyttipannumaisuus oli etenkin tuoksussa vahva, sillä erinomaisten portobello-sienen palasten aromi muistutti hämmentävästi lapsuuden paistettua makkaraa. (Tämä oli ehkä parasta syömääni portobelloa muuten.) Riesling oli aivan korvaamaton juoma kumppaniksi, sillä ilman hapanta vastapainoa annos olisi ollut liian tymäkkä. Pidin tästä tosi paljon.

Maistoin myös ystäväni palsternakka-annosta, jota hän kehui kovasti. Yhdellä suupalalla sen mauista ei kuitenkaan ihan päässyt perille. Ystäväni kuvasi sitä comfort foodiksi. Jälkiruokaan meillä ei riittänyt enää voimia, sillä olimme väsyneitä pitkän päivän jälkeen.

En osaa ihan sanoa, mitä mieltä olen illan kokemuksesta. Ruoka oli eittämättä hyvää ja osin tarjosi minulle makuja, jollaisiin en ollut törmännyt. Suosituslistalle Roster menee tietysti, mutta ilta ei silti jättänyt sellaista tunnetta, että tänne on ehdottomasti palattava vaimon kanssa. Niitä ravintoloita on kuitenkin ehtinyt kertyä jo kunnioitettava joukko. Omaan suosikkikärkeen siis ei, mutta tällaiseen fine diningia rennompaan illanviettoon paikka on vallan oivallinen.

Roster Helsinki
Pohjoisesplanadi 17
Helsinki

ma–10 11.20–23
pe 11.30–00
la 15–00
su 15–22

Kotisivut

Facebookissa

LUE LISÄÄ

, ,

Kommentoi