Johanna Siik vei ohjaaja-käsikirjoittaja-kirjailija Saara Turusen kymmenelle tuopille. Illan aikana puhuttiin mm. suomalaisesta feministisestä teatterista, oman tilan tärkeydestä ja kuntavaaleista. Ja syötiin pähkinöitä ja sipsejä!

Maaliskuun alun liiketaiteen esityksissä kosketus on pääosassa.

Kaksinkertaisesti syrjittyjen täytyy olla kaksinkertaisesti parempia kuin muut.

Viiltäjä-Jackmanin hurmeinen loppu.

Martin Scorsese teki elämänsä elokuvan Jumalasta. Olisi ehkä kannattanut jättää tekemättä.

Novelli parisuhteen rajasta, jolta ei ole paluuta.

Moonlight ei ole mikään viiden tähden elokuva, mutta teatterissa katsomisen arvoinen kasvudraama se on silti.

Pako kohti todellisen elämän elämistä.

Muotisuunnittelija Tom Fordin toinen pitkä elokuva lunastaa, pettää, repii ja vapauttaa.

Sylvi kävi ensimmäistä kertaa Tuskassa ja koki mitä onni on.

Värityskirjabuumin suurimmat pölyt ovat ehkä jo laskeutuneet, mutta kotimaisiin vaihtoehtoihin tutustuminen ei ole koskaan liian myöhäistä.

”Näytelmän olennaisen osan muodostavat näyttävät ja fyysisesti vaativat taistelukohtaukset, joista ei vauhtia ja asennetta puutu.”

”Esityksen neljäs ja kenties näkymättömyydessään tärkein esiintyjä ei ole kuitenkaan vielä syntynyt.”

”Skotlannin nummilla ei 1040-luvulla vihreä nurmikko kasva ja auringonvalokin siivilöityy jatkuvasti harmaan, raskaan sumun läpi.”

”1600-lukulaista kuninkaallista naista on ollut taatusti haastava ymmärtää – etenkin, kun Kristiina eli aikansakin standardien mukaan täysin oman päänsä mukaan.”