Ante Aikio: Jänkäjärven syöverit. Aigi-saaga 1.
Texthouse/Goranus 2013
219 s.
Ante Aikio: Lovi. Aigi-saaga 2.
Goranus/Kustannus Reuna 2015
282 s.
Runsaana versova ja monipolvinen Aigi-saaga tarjoaa syväsukelluksen saamelaisen mytologian pyörteisiin.
Saamelaisen Ante Aikion kirjoittaman saagan ensimmäinen osa eli vuonna 2013 ilmestynyt Jänkäjärven syöverit tutustuttaa lukijan Aigiin, joka on sukunsa viimeinen vesa. Lukijalle avataan saamelaista kulttuuria ja sen mytologiaa Aigin kohtaamien seikkailujen avulla.
Saagan toinen osa Lovi ilmestyi syksyllä 2015, ja se jatkaa Aigin tarinaa syventäen samalla näkökulmia saamelaiseen mytologiaan.
Aigi-saaga käynnistyy Aigin kotikylän tuhosta, josta pelastuu vain pieni vauva, Aigi. Lapsi pääsee turvaan maailmaan, joka saamelaisessa mytologiassa tunnetaan Saivomaailmana. Se on Eläväisten eli ihmisten maailmalle käänteinen todellisuus, jossa ”kaikilla asiat tuntuvat olevan paremmin”. Aigi kasvaa Saivomaailmassa gufihtarien kansan parissa aikuiseksi, kunnes hänelle koittaa aika palata takaisin Eläväisten maailmaan.
Eläväisten maailmassa Aigi kohtaa monenlaisia haasteita ja koettelemuksia, joiden myötä hänelle syntyy pala palalta yhteys omaan verenperintöönsä sekä niihin kykyihin ja lahjoihin, joita hän on noitien suvun jälkeläisenä perinyt. Aigi on perinyt niskoilleen myös sukunsa ikiaikaisten vihamiesten vihat, ja hän koettaa nyt etsiä maailmasta sellaista paikkaa, jossa voisi rakentaa elämäänsä rauhassa ja turvassa. Se ei vain millään tahdo onnistua.
Jänkäjärven syöverit sisältää varsinaisen tarinan lisäksi johdannon, jossa lukijalle esitellään saamelaisen kulttuurin sanastoa sekä saamelaisen mytologian peruskäsitteitä, kuten Eläväisten maailma ja Saivomaailma, ja eri maailmojen myyttisiä asukkaita. Jos saamelainen sanasto tai mytologia ei ole entuudestaan tuttua, alun johdanto on varsin tarpeellinen. Teoksen jatko-osa Lovi ei sisällä vastaavaa esittelyä.
Lovi käynnistyy vauhdilla, kun päähenkilö Aigi noitaopintoja harjoittaessaan kohtaa sukunsa ikivanhan vihollisen. Kohtaaminen on vähällä päättyä Aigin tuhoon, mutta viime tingassa neuvokas nuori mies pääsee pakoon. Aigi saa neuvoja Saivomaailman ystäviltään, ja hän päättää lähteä kotiseudultaan pakoon kohti itäisiä maita.
Matka on pitkä ja monivaiheinen. Entuudestaan tuntemattomissa kylissä Aigi kohtaa ystäviä ja vihollisia ja joutuu käyttämään neuvokkuuteensa viimeisetkin rippeet pyrkiessään ratkaisemaan vuoren korkuisilta vaikuttavia ongelmia.
Aigin neuvokas, mutkaton ja melko suorasukainen persoona tuli hyvin tutuksi Jänkäjärven syövereissä. Lovi tuo lukijaa askeleen lähemmäksi Aigia, jonka henkilöhahmosta paljastuu monenlaisia puolia: Aigi on myös kova, maailman kylmissä tuulissa selviytymään tottunut soturi, joka on valmis tekemään moraalisesti arveluttavia tekoja. Aikio ei kuitenkaan ota Aigin tekoihin kantaa, vaan jättää johtopäätösten tekemiset lukijan tehtäväksi.
Kaikkitietävän kertojan avulla tarina pitää lukijan vähintään käsivarren mitan päässä Aigin henkilöhahmon sisimmästä. Aigi ei ole täysin läpinäkyvä kummassakaan teoksessa, mikä haastaa lukijan miettimään Aigin toiminnan motiiveja ja tekojen oikeutusta. Myyteille ja mytologioille lienee tyypillistä se, että lukija pääsee itse pohtimaan asioita monelta kantilta.
Luontokuvaus on olennainen osa Aigi-saagaa. Ihmisten ja muiden olentojen luontoyhteyden kuvaamisen kautta nousee vahvasti esille se, kuinka shamanismi on sekä tapa hahmottaa maailmaa että olla maailmassa. Shamanistinen maailmankatsomus muodostaa viitekehyksen koko saagalle, josta käsin tarina ponnistaa olevaksi. Tarinan edetessä lukija saa toistuvasti kokemuksen syvästä, myyttiselle tasolle ulottuvasta luontoyhteydestä. Luonnon kunnioitus ja arvostus tulee esille esimerkiksi Aigin suorittamien riittien ja rituaalien kautta.
Osa shamanismia on myös moniulotteinen todellisuuden kokemus, joka on Aigi-saagan ytimessä. Todellisuudesta toiseen liikkumista avataan tarinassa hyvin luontevalla tavalla. Aikio on kirjoittanut saamelaisen kansanperinteen mytologiaa eläväksi kertoessaan, millaisia eri todellisuudet ovat, kuinka niiden välillä kuljetaan ja mitä kaikkea niissä liikkuminen edellyttää. Todellisuuksien eri tasojen kuvaus saattaa olla monelle mytologioiden ja fantasiakirjallisuuden ystävälle saagan suurin anti.
Ante Aikion tapa kertoa tarinaa on hyvin luonteva. Hidas, välillä pohdiskelevakin kerronnallinen ote vie tarinaa eteenpäin omalla rauhallisella painollaan. Nykyajalle tyypilliseen, ajoittain hyvinkin toiminnalliseen kerrontaan tottuneelle lukijalle tarina saattaa tehdä tenän juuri tästä syystä.
Kuitenkin juuri kerronnan pohdiskelevassa otteessa on yksi avain myyttien ja mytologioiden kokemiseen: myytit ja mytologiat ovat ajattomia narratiiveja, joita jokainen kertoja avaa oman näkökulmansa kautta. Tässä tapauksessa saamelainen mytologia ilmentyy Aigin tarinana, joissa moderni yhteiskunta on läsnä ainoastaan sen kautta mitä lukija itse tuo kokemukseensa mukaan.