(Norja 2014)
O: Eskil Vogt
N: Ellen Dorrit Petersen, Henrik Rafaelsen, Vera Vitali, Marius Kolebenstvedt
K16
Ensi-ilta 12.7.2015
Tosi ja fantasia sekoittuvat draamassa, jonka päähahmo on sokea.
Kolmekymppinen, vaalea nainen viettää päivänsä valkoisessa asunnossa, jota hän ei ole koskaan nähnyt. Käsikirjoittajana tunnetun norjalaisen Eskil Vogtin esikoisohjaus Blind on jo ehtinyt saada laajalti tunnustusta ja kahminut kasan palkintoja. Elokuvan käsikirjoitus palkittiin Sundance Film Festivalilla vuonna 2014.
Blind on piinaava tutkielma siitä, kuinka fantasiat, pelot ja toiveet saavat mielestä ylivallan ihmisen eristäytyessä. Samalla se kertoo mielikuvituksen voimasta ja sisäisen maailman vahvistumisesta yhden aistin kadotessa. Esille tuodaan myös hapuilu ja turhautuneisuus, jota yhtäkkinen vammautuminen aiheuttaa.
Juuri sokeutunut Ingrid pudottaa ruoan lattialle, eikä enää pysty siivoamaan jälkiään itse. Ingridin kautta näytetään, kuinka vammautunut kokee helposti olevansa läheisilleen taakka, vaikka näin ei olisikaan. Ingrid kuvittelee tuottaneensa miehelleen pettymyksen ja leikittelee idealla, että hänen vieressään vuoteessa makaava mies kalastelee nettipalstalta naisia. Myös läheisten äkillinen varovaisuus ärsyttää. Ingrid toivoisi mieheltään samanlaista kohtelua kuin ennenkin.
Ingridin arkkitehtimies on uppoutunut töihinsä eikä uskalla vaatia Ingridiltä mitään. Ingrid kirjoittaa päivisin tarinaa. Hän luo Elinin, jolla on poika tai ehkä sittenkin tytär. Elin on eronnut ruotsalaisnainen, joka kaipaa lastaan, jota näkee liian harvoin. Elinin naapurissa asuu nettipornoa suurkuluttava erakko-Einar, joka haaveilee Elinistä. Yhtäkkiä Ingridin mies onkin Elinin kanssa nettitreffeillä. Mutta Elin onkin sokea ja toteuttaa sosiaalista kömpelyyttä ulkomaailmassa, jonne Ingrid ei itse uskaltaudu. Välillä nainen nauraa kuvitelmilleen ääneen. Toisinaan hän kuvittelee miehen olevan asunnossa salaa häntä vakoilemassa.
Ingridin kuvitelluille hahmoilleen kirjoittama tarina jätetään tarkoituksella avoimeksi. Samoin se, mitä Ingridin elämässä todella tapahtuu. Katsoja ei tiedä, tunsiko Ingrid joskus samannimiset henkilöt ja alkoi kehitellä heille tarinaa vai keksikö hän heidät alusta asti täyttämään tyhjiä päiviään. Elokuvassa leikitellään jatkuvasti todellisen ja kuvitellun rajalla. Ingrid muuttaa tarinaa, piiskaa itseään ilkeydestään hahmojaan kohtaan, miettii että mies pitäisi häntä hulluna, jos lukisi mitä hän on kirjoittanut.
Blind on visuaalisesti vahva. Sen valkoinen maailma toimii kuin symbolina sokeuden tyhjälle taululle, jonka päälle Ingrid voi kirjoittaa mitä vain. Henk Hosfsteden hieno musiikki tuo elokuvan tunnelmaan oman lisänsä ja vahvistaa voimakkaita kuvia. Ingrid vajoaa yhä enemmän yksinäisyyteen, sillä mies ei enää ymmärrä hänen maailmaansa. Heidän välilleen on auennut kuilu, joka ei ole ylitettävissä.
Pariskunta on kärsinyt lapsettomuudesta. Lopussa väläytetään valoisampaa tulevaisuutta, sillä Ingrid on raskaana. Tai ehkä sekin on vain toive, jonka Ingrid on kirjoittanut todeksi, sillä mies on hänestä niin helvetin tylsä, että hän ei kestä enää. Leikitellessään fantasian ja toden rajalla Vogtin elokuva onnistuu herättämään kauhunsekaisen epävarmuuden siitä, voiko omiin havaintoihinsa luottaa. Ja entä jos yhtäkkiä joutuukin kulkemaan pimeässä, voiko puolisoonsa luottaa?
Elokuva on monipuolinen tutkielma elämästä, tulkinnoista, vammautumisesta, mielikuvituksen ja fantasioiden voimasta sekä elämän arvaamattomuudesta. Käsikirjoitus on todella taidokas. Alati vaihtuva tarina on hienosti rakennettu ja heijastaa Ingridin maailman epävarmuutta.
Jaa:
