Savonlinnan oopperajuhlat 11.7.2015
Savonlinnan oopperajuhlien Borid Godunov tarjoilee perinteisesti kärsimystä ja kuolemaa.
Savonlinnan oopperajuhlien tämän vuoden kenties merkittävin produktio, Modest Mussorgskin Boris Godunov, tarjoaa synkän ja kyynisen kuvan politiikasta ja vallankäytöstä. 1500- ja 1600-lukujen taitteeseen sijoittuva ooppera kertoo tsaari Boris Godunovin tarinan.
Aluksi katsojalle ei suoda vilaustakaan Boriksesta. Vaikka Matti Salmisen loistava tulkinta nimihenkilöstä saa näyttämöltä vain neljä kohtausta, leijuu Boriksen henki koko oopperan ajan esityksen yllä, niin voimakas Salmisen tulkinta on.
Alussa katsoja kohtaa huolestuneen kansan, joka seuraa Kremlissä käytäviä neuvotteluita tsaari Fjodorin seuraajasta. Boriksen hiljattainen kieltäytyminen kruunusta on saanut kansan epätoivon partaalle. Tosiasiassa Boris on kuitenkin vain ovela ja maanittelee käytöksellään aatelismiehiä ottamaan hänet valtaistuimelle. Lopulta Boris kruunataan, vaikka hän näennäisesti valittaa taakkaa, jonka tsaari saa kannettavakseen.
Tämä on kenties prologin hienoin kohtaus. Alun loistavat puitteet ovat kuitenkin vain petollinen välisoitto pian luostarissa nähtävälle episodille, jossa munkit muistelevat kronikkaa laatiessaan edesmenneen tsaari Fjodorin pikkuvelipuolen, Uglitschin palatsissa kuolleen ruhtinas Dmitri Ivanovitšin kohtaloa.
Kansan parissa huhutaan, että Boris olisi aikoinaan murhauttanut pienen ruhtinaan raivatakseen itselleen tien valtaistuimelle tsaari Fjodorin kuoltua. Kertomusta kuunteleva munkki Grigori Otrepjev (Mika Pohjonen), saa vuosia aiemmin kuolleen pienen ruhtinaan kohtalosta idean tekeytyä Dmitriksi. Kansan parissa Dmitrinä esiintyvä munkki kertoo selviytyneensä ihmeen kaupalla murhasta. Pian Vale-Dmitriä jahdataan ympäri Venäjän rajamaita kansan mielen kääntyessä Boriksen hallintoa vastaan.
Boris huomaa olevansa Kremlissä vihamielisten tahojen, kuten valtaa hamuavan ruhtinas Vasili Shuiskin, piirittämänä. Boriksen tilannetta eivät helpota tämän kokemat tunnontuskat ruhtinas Dmitrin vuosien takaisesta kohtalosta. Oopperan lähestyessä loppuaan katsoja saa seurata Boriksen liukumista hitaasti, mutta varmasti syyllisyyden nostattamaan hulluuteen, ja lopulta kuolemaan.
Savonlinnan oopperajuhlien produktio on vaikuttava. Suuret ansiot tästä kuuluvat etenkin nimiroolissa loistavalle Salmiselle. Myös Leif Segerstamin johtama musiikki täyttää tarkoituksensa ylitsevuotaisen ihanasti. Produktio onnistuu välittämään Olavinlinnan lavalla katsojalle suurta kärsimyksen muotoa: Venäjän kansan kokeman kurjuutta ja hätää, joka on erityisen käsin kosketeltava prologissa kansan itkiessä tsaarinsa perään. Tsaarin astuminen valtaistuimelle ei kuitenkaan paranna kansan oloa.
Kärsimystä ilmennetään koskettavalla jumalanhullun laululla, joka paljastaa kirkon, aateliston ja tsaarin edustaman pyhän kolminaisuuden edustaman tekopyhyyden. Kärsimyksestä nousee jumalanhullun julman optimistinen nauru, joka kieltäytyy suomasta lohdutusta kirkosta poistuvalle Borikselle. Myös Boris kärsii valtansa huipulla, kun alkaa ymmärtää tekojensa seuraukset nähdessään hallusinaatioita kuolleesta Dimitristä. Lopulta Boris kuolee syyllisyytensä taakan alla.
Boris Godunov on mahdollista katsoa sekä näytäntönä suurista tunteista, etenkin syyllisyydestä, mutta myös kuvauksena valtapelistä. Boriksen kuoleman jälkeen Venäjällä puhkesi reilun vuosikymmenen kestänyt interregnum, jonka aikana hallitsijat vaihtuivat kiivaaseen tahtiin. Aikakausi päättyi lopulta Mihail Romanovin nousemiseen valtaistuimelle. Romanovin suvun tarina on varmaan useimmille tutumpi kuin Boriksen syyllisyydentäyteinen saaga. Mutta kuten ooppera korostaa, kansan kärsimykseen itsevaltiaan ikeen alla eivät vaikuta hallitsijoiden vaihtumiset. Kansa kärsii joka tapauksessa.
Musiikinjohto: Leif Segerstam Ohjaus: Nicola Raab Lavastus: George Souglides Puvut: Julia Müer Valaistussuunnittelu: Linus Fellbom Kuoron valmennus: Matti Hyökki
Lapsikuoron valmennus: Leena Astikainen
Jaa:
