Nicaragualainen surffikoulu Chicabrava opettaa naisille itseluottamusta, aallon tiedettä ja ennen kaikkea pistämättömän surffiasenteen. Surffaa, tyttö, surffaa – sinussa se näkyy.
Kuvat: Paula Ojanen
Kun Ashley Blaylock meloi ensimmäisiä kertojaan vuonna 2003 lineupiin (kts. surffisanakirja lopussa!) Nicaraguassa, ei vedessä paljon naisia näkynyt. Paikalliset surffarit huusivat hänelle aallolle hämmästyneinä: ”Mira, chica brava!”. Katsokaa kuinka rohkea tyttö! Nicaragua vei juuri asianajajaksi valmistuneen Ashleyn mukanaan, ja ensi vuonna hänen vain naisille suunnattu surffikoulunsa ChicaBrava juhlii ensimmäistä vuosikymmentään.
Koulun koti on Nicaragian surffipääkaupunki, hurjan sympaattinen pikkukylä, San Juan del Sur. Se on yksi niitä paikkoja, joiden olemassaoloon on hyvin vaikea uskoa, kun katsoo ulos siunatussa Helsingissämme esimerkiksi juuri nyt. San Juanissa paistaa aina aurinko, hilpeän merenlahden yllä kaupunkia siunaa absurdi betonijeesus ja hieman kuoppaisella rantabulevardilla kulkee vain onnellisia ihmisiä.
Rantabulevardin laiskanpulleat äänet kulkeutuvat myös ChicaBravan olohuoneen iltapäiväraukeuteen, johon valuu naisia aamusurffilta – väsyneinä, onnellisina ja nälkäisinä kuin naarassudet. Surffille on lähdetty tänään jo aamukuudelta. Alueen vuorovedet vaihtelevat rajusti päivittäin ja paras spotti ja aika on osattava valita. Huomenaamulla olen lähdössä porukan kanssa Playa Remansolle, joka parhaimmillaan on niin aloittelevan kuin vähän paremmankin surffarin unelmaranta.
TNI – this is Nicaragua!
Nicaragua on ollut viimeiset vuodet surffikohteiden nouseva tähti. Sen letkeästä latinotunnelmasta löytyy breikkiä aloittelijasta maailmanluokkaan ja Nicaragua-järvestä johtuen tuulee sen rannoilla offshore noin 350 päivää vuodessa. Nicaragua on sympaattinen ja turvallinen matkailumaa, jos ei jaksa ottaa poliittisia kantoja tai poikkea Managuan slummeihin. Ruoka on halpaa ja hyvää, ihmiset mutkattomia ja huolettomia. Ja aallot ystävälliset ja runsaat.
Surffaus eli lainelautailu on viime vuosina nostanut auringon raidoille vaalentamaa päätään myös Suomessa. Supersuosittu Finnsurf-dokumentti valoitti lajin harrastusmahdollisuuksia pohjoisessa, mutta myös härmäsurffarit lienevät yhtä mieltä siitä, että parhaimmillaan se on tropiikissa, kauniin rannan äärellä, palmun ja kylmän oluen varjossa. Surffi on laji, johon rakastuu helposti ja joka vie mennessään kitarisoja myöten. Jotkut raukat ovat joutuneet useammiksikin vuosiksi elämästään sivupoluille lajin koukuttamana, viettämään talviaan lämpimämpien vesien päällä, vain haaveilemaan kodin kylmistä talvista.
Surffissa on lajina kultin vikaa, toiset pitävät sitä uskontona, toiset vähintäänkin rakkauden ultimaalisena tekona. Tai täydellisenä yhteytenä luonnon voimiin. Oli mikä oli, niin myös surffi on pitkälle miesten maailma, valitettavasti. Logiikka menee tähän tyyliin: Jotta surffarina kehittyisi, täytyy surffata niin paljon kuin pystyy. Aaltoja ei riitä kaikille ja ne saa ne, joilla on tarpeeksi itseluottamusta/pokkaa/itsekkyyttä.
Tähän teoriaan perustuu myös väite, että kaikki hyvät surffarit ovat kusipäitä, mikä pitänee paikkansa onneksi vain osassa kyseistä porukkaa. Tässä kisassa ei auta kiltin tytön kasvatus. Mutta sen sijaan naisten välinen solidaarisuus tekee ihmeitä – ja juuri sitä tarjoaa ChicaBrava.
Naiset ovat solidaarisempia surffareita
Surffikoulu tarjoaa niin yksittäisiä surffitunteja kuin paketteja, joihin kuuluu asuminen, matkat, opetus ja surffikamat. Asiakkaita löytyy pikkumimmeistä aina keski-ikäisiin aloittelijoihin, ChicaBravalla onkin 40+-ikäisille oma ohjelmansa, joka toteutetaan koulun omalla huvilalla, Cloud farmilla, missä puitteet ovat erittäin mukavat.
Opetuksen tavoite on opettaa surffauksen eri tasot, ei ainoastaan laudalle hyppäämistä. Surffin historiaa, surffietikettiä, miten swell syntyy, miten aaltoja luetaan ja ennen kaikkea ChicaBrava haluaa antaa tuoreelle surffaajalle itseluottamusta ratsastaa aaltoa myös koulun jälkeen. Ohjaajat keskustelevat ja kuvaavat oppijaa ja ennen kaikkea rohkaisevat aloittelevaa surffaajaa.
”Surffisessarimme ovat yleensä noin kolmen tunnin mittaisia. Viimeistä tuntia kutsumme empowerhouriksi. Jos ohjaaja tekee kaiken oppilaan puolesta, ei hän saavuta itsetuntoa mennä veteen yksin, viimeisellä tunnilla siis ohjaajat vain tarkkailevat rannalta.”, kertoo Candace Pattillo, joka on aikoinaan tullut Nicaraguaan surffiopeksi ja jäänyt pyörittämään surffikoulun arkea.
”Yleensä ryhmät ovat tosi pieniä, 5–7 naista kerrallaan, ja yhteishenki on mahtava. Kun vedessä on tyttöjä, ei testot jyllää. Toisia tuetaan ja rohkaistaan. Rohkaisua todellakin myös tarvitaan. Lineupeissa ei paljon mimmejä näy ja jos sinne rohkenet mennä ukkojen sekaan, sinun on syytä ottaa paikkasi saman tien pyytelemättä anteeksi. Muuten sitä ei myöskään välttämättä anneta. On myös ihan hyvä muistaa, että useimmat kundit siellä ovat ihan yhtä hyviä tai huonoja kuin sinäkin, heillä vain nyt sattuu olemaan tarpeeksi itsetuntoa yrittää aalloille.”
Joskus osuu kohdalle se oikea aamu
Surffi pelasti havaijilaisen Noelani Andersonin kulkemasta samaa polkua kuin useimmat lapsuuden ystävät eli tylsältä työltä ja lapsilta ennen kahtakymppiä. Kun surffaa nuorena, ei paljon halua hillua öitä myöten kiksauttelemassa kundeja. Aamulla täytyy olla skarppi, jos swelli sattuu olemaan kohdallaan. ChicaBravassa surffiohjaajana työskentelevä Noelani rakastaa työtään.
”Parasta koko hommassa on se, kun saa jakaa toisen ensimmäisen aallon. Se on mieletön tunne, kun voi olla mukana onnistumisessa, joka saattaa muuttaa toisen elämän. Monet oppilaamme ovat täällä toteuttamassa elinaikaista unelmaansa tai etsimässä uutta suuntaa ja oivalluksia myös syntyy. Muunkin kuin aallon suhteen…”
Kun ajamme seuraavana aamuna aamukuudelta Remansolle, on tunnelma uninen mutta huoleton. Olemme ensimmäiset rannalla, edes kaveri joka myy tacoja ja olutta pienestä vajasta rannalla ei ole herännyt. Aallot näyttävät tasaisilta, kauniilta. Vahailemme lautoja ja venyttelemme. Ohjaajat pitävät tytöille pientä spiikkiä, muistellaan mitä opittiin eilen ja mihin olisi hyvä keskittyä tänään. Vesi alkaa pikkuhiljaa nousta ja pelikaanit lentävät verkkaasti veden reunaa. Kenenkään ei tee mieli höpöttää liikoja.
Kiedomme liisit jalkaan ja kahlaamme hissuksiin veteen. Tässä vaiheessa kaikki tietävät jo sen, mitä kuikuiltiin autosta. Ihanien, metristen, kauniiden aaltojen aamu, eikä vedessä kuin me. Minä unohdan olevani juttua tekemässä ja melon aaltojen taakse tyttöjen rivin jatkeeksi. Tiedämme, mikä on tämän aamun teema: aaltoja kaikille. Vedessä on harvoin näin hyvä pössis. Huutelemme kannustuksia toisillemme ja hurraamme, kun joku liukuu laudallaan aallonselälle. Meri on kirkas ja aallonharjat puhtaita. Tällaisina päivinä tuntee hyvän aallon tulevan jo pitkän matkan takaa, tällaisina päivinä ei kaipaa mitään enempää elämään.
Parin tunnin päästä nousemme keräämään kamoja. Minulla on ollut talven paras surffi ja jokainen meistä on tyytyväinen. Noelani katsoo jo vähän ruuhkautuvaa breikkiä.
”Hienoin aamu pitkään aikaan. Kun on surffannut tarpeeksi kauan niin tietää, että nämä ovat harvassa. Että niistä täytyy nauttia täysillä. Täytyy muistaa kertoa tytöille.”
Niinpä. Koska sitä on surffaaminen. Rakkautta ja jakamista.
Pieni surffisanakirja:breikki = paikka, missä surffataan. Merenpohja on muotoutunut siten, että aalto breikkaa eli murtuu tasaiseksi ja pitkäksi. Breikkejä on yleisesti kolmenlaisia: 1. Beach breikkejä, joissa on usein hiekkapohja ja aalto saattaa breikata monessa kohtaa. Sopii usein hyvin aloittelijoille. 2. Point breikkejä, joille on tyypillistä se, että aalto murtuu aina samassa kohdassa. Helppoja surffat tästä syystä, mutta usein kovasti ruuhkaisia. 3. Reef breakit, joide pohja on riuttaa tai muuta kovaa ainesta. Aalto on nopeampi ja haastavampi ja pesukoneet saattavat sattua niinmaanperkeleesti.pesukone = se miellyttävä tunne, kun et saa aaltoa ja se nappaa sinut sisäänsä pyöriteltäväksi.
lineup = tyyni alue murtuvien aaltojen takana, jossa surffarit odottavat hyvää aaltoa. Joskus menee myös jonottamiseksi, jos tapoja löytyy.
offshore wind = mantereelta tulevaa meren suuntaista tuulta pidetään yleisesti parempana, koska se tasoittaa aaltojen muodon. Surffituulet ovat kuitenkin monimutkaista hifistelytiedettä, jossa yksinkertaisia vastauksia ei ole.
swell = maininki. Kun merellä tuulee, synnyttää se meriaallon joka rantautuessaan syntyy eri kokoisiksi aalloiksi. Sana, josta tunnistaa surffarin – surffari on se joka tämän sanan kuullessaan näyttää valpastuneelta terrieriltä.
longboard & shortboard = hyvin karkeasti surffilaudat jaetaan kahteen ryhmään: lyhyisiin ja pitkiin. Pitkät ovat historiallisesti alkuperäisiä, kun taas lyhyet tulivat kuvioihin vasta myöhemmin. Karkeasti jako voidaan tehdä noin alle ja päälle seitsemänjalkaisten lautojen.
liisi eli leash = muovinen köysi, joka sitoo sinut lautaasi. Tärkeä.
local boyfriend = paikallinen surffari, jota rakastetaan – niin – paikallisesti. Monella tapaa.
Jaa:
