Feminismi-näyttely – Uusi Sylvi

Feminismi
Työväenmuseo Werstas, Tampere 17.5.2015 saakka

Oikeutta naisille!

 star-4807555star-4807555star-4807555star-4807555 

Kirjoitin Sylviin maaliskuussa Vietnamin naistenmuseoista ja peräänkuulutin silloin Suomeen omaa naistenmuseota. Kutsuuni on tavallaan vastattu, koska syyskuussa Tampereella Työväenmuseo Werstaassa avautui yli puoleksi vuodeksi Feminismi-niminen näyttely.

Kyseessä on ensimmäinen naisasiaa käsittelevä näyttely Suomessa. Hyppäsin marraskuussa junaan ja matkasin Helsingistä Tampereelle katsastamaan tämän historiallisen tapauksen. Mainittakoon tässä samalla, että Werstaan näyttelyt ovat aina maksuttomia.

Feminismi-näyttely pohjautuu museon omaan kokoelmaan, jota on kartutettu vuoden 2013 syksyllä aloitetulla keruukampanjalla. Näyttely esittelee feministisen liikkeen historiaa ja tätä päivää Suomessa.

Näyttely käsittää vain yhden huoneen, mutta tila on täynnä valokuvia, tekstiä, videoita ja esineistöä 1800-luvulta tähän päivään asti. Valokuvien ja esineiden esittelytekstit on käännetty myös englanniksi, mutta suomenkieliset lehdet ja iskulauseet sekä kerätyt kertomukset eivät aukea suomen kieltä taitamattomille.

Huolellinen kävijä saa huoneessa helposti kulumaan tunnin tai ylikin. Jos haluaa vain silmäillä näyttelyn läpi, siitä ei varmaan saa paljonkaan irti, koska kiinnostavuus piilee yksityiskohdissa, kuten kansiossa, johon on koottu eri-ikäisten naisten koskettavia kertomuksia kohtaamastaan naisvihasta kotona, koulussa tai työssä.

Sain tutkia näyttelyä kaikkea rauhassa, koska olin ainoa kävijä tilassa. Hiljaisuus on tietysti sääli, mutta ihmiskatoon saattoi vaikuttaa se, että olin liikkeellä iltapäivällä keskellä viikkoa.

oletko-mukana-313x450-6044478

Heti sisään astuessa tulija kohtaa feministien iskulauseet, joita on kiinnitetty verkkoaitaan. Ilmassa on taistelun tuntua. Luultavasti mielenosoituksessa käytettyyn lakanaan on kirjoitettu ”Vallaton vapaus herruuden loppu”. Verkkoaidan lapuissa lukee myös esimerkiksi Marie Shearin lausahdus ”Feminismi on radikaali käsitys, jonka mukaan naiset ovat ihmisiä” ja Simone de Beauvoirin kuuluisa lause ”Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan.”

Tuttuja ja rakkaita lauseita ainakin itselleni jo teinivuosilta 1990-luvulta. Näyttelyyn voisikin tuoda yläkoululaisia ja lukiolaisia tutustumaan feminismiin, jos aihe heitä kiinnostaa. Kokoelmaan sisälle pääseminen vaatii vain jonkin verran keskittymistä.

Näyttelyssä kuljetaan 1900-alun prostituoitujen pidätyskuvista 1970-luvun ensimmäiseen feministiseen lehteen (kannattaa lukea lehdestä hieno julistus naisten keskinäisestä solidaarisuudesta ja sisaruudesta), samalla vuosikymmenellä itsetehtyyn hauskaan tamponirasiaan ja 1980-luvulla feministisen liikkeen sisällä näkyviksi tulleisiin lesboryhmiin. 1970-luvun flaijereissa feministit vastustavat seksityötä, jota kaikki nykyajan feministit taas eivät vastusta.

Tätä päivää edustavat esimerkiksi valokuvat kesältä 2011 naisten koskemattomuutta puolustaneesta lutkamarssista Helsingissä, Turussa ja Tampereella sekä aikakauslehdistä leikatusta materiaalista koostetut kollaasityöt, jotka käsittelevät median tytöille luomia kohtuuttomia ulkonäköpaineita. Näyttelyssä tulee esiin myös esimerkiksi feministien rauhantyö kuten sodanvastaiset mielenosoitukset.

Suosittelen lukemaan huoneentaulusta norjalaisen feministin Berit Åsin 1970-luvulla kirjoittamat viisi alistamisen tekniikkaa, joita miehet hänen mukaansa käyttävät naisia vastaan työelämässä. Huomioita voisi toki pitää ylipäätään työpaikkakiusaamisen määritteinä. Lyhyesti sanottuna keinot ovat näkymättömäksi tekeminen, tiedon pimittäminen, naurettavaksi tekeminen, kaksinkertainen rangaistus (kun teet työsi huolella, sinun valitetaan olevan liian hidas, ja kun taas olet tehokas, sinua syytetään hutiloimisesta) ja syyllistäminen.

feminismi_40662-223x450-9546649

Myös kaltaiseni kolmekymppinen feministi saa näyttelystä uutta irti. Itselleni antoisin osio oli pieni feminismin historiaa esittelevä alkuosio, koska monet naisasialiikkeen pioneerit ovat painuneet unholaan. Esimerkiksi vuodelta 1886 (!) oleva valokuva esittelee yhden pioneereista, opettaja Lucina Hagmanin, oppilaidensa kanssa puistossa. Hagman oli Naisasialiitto Unionin ensimmäinen puheenjohtaja ja kannatti tyttöjen ja poikien yhteisiä koululuokkia. Näyttely kuitenkin painottuu 1960-luvun jälkeiseen aikaan, jolloin feminismi Suomessa myös radikalisoitui ja sovinnaisen tasa-arvotyön sijaan yhdeksi tavoitteeksi tuli purkaa naisia alistava sukupuolijärjestelmä.

Jotkut näyttelyn esittelemät ilmiöt ovat aika marginaalisia mutta ainakin feministejä kiinnostavia, kuten mainio musiikkinurkkaus, jossa voi kuulokkeista kuunnella suomalaisten artistien feministisiä kappaleita. Itselleni uusi tuttavuus oli esimerkiksi Happyhuulet-bändi, joka soitti vuosina 1989–1992 humoristista ja kantaaottavaa musiikkia.

En tiedä, astuuko kukaan feminismin vihaaja näyttelyyn, mutta jos uteliaisuus ajaa kynnyksen yli, niin epäilijälle näyttely voi tuoda esiin ainakin sen perusfaktan, ettei feminismissä ole kyse miesten vihaamisesta tai naisten nostamisesta miesväen yläpuolelle. Kuten museon kotisivuilla sanotaan: ”Yhteistä on ollut pyrkimys yhteiskuntaan, jossa kaikki vaihtoehdot ovat avoimia kaikille sukupuolille samanarvoisesti.”

Jotkut tietenkin vihaavat feminismiä juuri siksi, koska eivät halua luopua etuoikeuksistaan hyvätuloisina, terveinä ja valkoisina heteromiehinä. Näyttelyssä muistutetaan, että feministit kannattavat myös esimerkiksi isyyden tukemista miesten pidemmillä hoitovapailla. Jo valokuvista näkyy, että feministien joukossa on myös miehiä.

feminismi_40722-468x294-1699110

Feministit sortuvat toki itsekin välillä huteihin ja ryhmän sisäisiin kinoihin, mutta pyrkimys on kuitenkin purkaa sortorakenteita ja tehdä epätasa-arvoa näkyväksi, jotta tasa-arvo lisääntyisi. Moni on ehkä unohtanut, että naisasian pioneerien ansiosta suomalaiset naiset ovat jo saaneet lukuisia oikeuksia, jotka nykyään tuntuvat itsestään selviltä: naiset eivät enää ole miesten holhouksen alaisia, kotityöt eivät enää kuulu vain naisille, naiset ovat saaneet äänioikeuden, avioton lapsi ei enää ole häpeä ja tytöt saavat opiskella siinä missä pojatkin.

Näyttely on runsas ja monipuolinen. Olisin kaivannut vain lisää esittelyjä feminismin sisällä olevista eri liikkeistä. Mietin myös, onko näyttely liian akateeminen ja hajanainen suurelle yleisölle. Feministit ovat myös saaneet aikaan niin paljon, että isompi ja näyttävämpi näyttely olisi asianmukaisempi.

Feminismi-näyttely on silti hieno avaus. Toivon, ettei tämä jää tähän, vaan jossain vaiheessa saadaan pysyvä museo feminismistä ja/tai naisten historiasta Suomessa. Feministit ovat historian aikana saavuttaneet jo paljon edistysaskelia, mutta vielä riittää tekemistä – Suomessakin.

Pääkuva: Ritva Ojalehto / Työväenmuseo Werstas
Muut kuvat: Työväenmuseo Werstas