Kuva: Santeri Happonen / Midnight Sun Film Festival
Aika rientää ja partani harmaantuu. En ole ehtinyt tai jaksanut Sodankylään kuuteen vuoteen, huomaan. Kyllä nyt kelpaakin jo lentokentällä ja -koneessa nostatella leffahuumaa ylihintaisen tölkkikaljan avulla.Koitamme improvisoida festivaalin aika fiilispohjalla, kai. Katsotaan nyt sitten minne päädymme ja mitä katsomaan. Kunpa ihminen voisi olla koko ajan nousuhumalassa. Olisi sen parran voinut kyllä ajaakin. Näytän Rovaniemen lentoasemalla huumekuriirilta.
Lennon aikana hankittu mukava nousis talttuu ikävästi bussimatkan aikana. Perille päästyään haluaisi oikeastaan vain nukkua. Sodankylän majoituskapasiteetti on rajallinen. Vaikka olimme hyvissä ajoin talvella liikkeellä, joudumme tyytymään kotimajoitukseen paikallisten luona. Olemme puhuneet koko matkan varaamamme aitan mahdolliisesta ankeudesta (pakkanen, hyttyset, tai molemmat), mutta ihan idyllinenhän tuo on ja isäntäperhe keittää ensitöikseen kahvit. Suloista.
Mutta nälkä olisi, eikä näin pienessä kaupungissa ja näin pienellä festivaalilla oikein ole vegaaneille paljonkaan. ScanBurgerin nuhjuiset ranskalaiset saavat lähinnä pahalle tuulelle, eikä matkaväsymys tunnu kunnolla kaikonneen.
Simo Halisen komea, kokonainen ja koskettava Kerron sinulle kaiken tulee viimein nähtyä festivaalikeikkamme ensimmäisenä näytöksenä. Viimeistään isossa teltassa festivaalin ominaislaatu, Sodankylän taika tempaa mukaansa. Yleisö istuu keskittyneenä, teltta paukkuu tuulessa, sen raoista pilkistelee aurinko, filmin huippukohtia tervehditään aplodein.
Näytöksen jälkeen kello on kohta kymmenen ja aurinko korkealla. Nyt lähtee. Moikkailen lapa ojossa tuttuja olutalueella, juon monta tölkkiä olutta. Ihailemme aurinkoa. Jukka Virtanen näyttää olevan elämänsä voimissa, hän vetää täällä sunnuntaina jonkinlaista leffaraatia. Sopivan kämäisessä leffavisassa joukkueemme pärjää kohtuullisesti. Tiesittekö että Incubus (1966) on maailman mahdollisesti ainoa esperantoksi puhuttu kokoillan elokuva? Elokuvahistorioitsija Jari Sedergren on mukamas pettynyt, tämä on ”ensimmäinen kerta koskaan missään”, kun hän ei voita.
Claire Denis´n tulo festivaaleille on kuulemma vähintään siirtynyt. Katselemme kuitenkin iltapalaksi Trouble Every Dayn (2001). Hidas ja tekotaiteellisen raskas, hyvin hyvin verinen vampyyrielokuva onnistuu lähinnä nukuttamaan. On pakko luovuttaa ja mennä nukkumaan aittaamme. Naapurustossa haukkuu koiria koko yön koiria suunnalla kuin suunnalla, mutta nukun korvatulppineni kuin tukki.
Nukumme niin pitkään että melkein myöhästymme Heikki Kujanpään lyhärin maailman ensi-illasta. Taskuparkki on kiva kymmenminuuttinen, löyhästi tositapahtumiin perustuva anekdootti kidnapatuksi autoaan parkkeeratessan joutuvasta miekkosesta.
Jan Troell on Peter von Baghin aamukeskustelussa aika väsyttävää kuunneltavaa. Vieras ei oikein innostu, filmiklippien esittäminen pykii kuten aina, Petteri on koko ajan huonommalla tuulella. Pakenen.
Paikallisesta pizzeriasta saa ihan kunnollisen pizzan eli nyt ei muuta kuin odotetaan henkeä pidätellen Pekka Lehdon kohuttua uutuutta Kalervo Palsa ja kuriton käsi! Vielä ehtii, jos ei ihan etelästä asti lähde!