Figaron häät | Sylvi

W.A. Mozart: Figaron häät
Suomen Kansallisooppera 18.9. Jäljellä olevat esitykset 26.9., 2.10. ja 7.10.


Ohjaus: Anna Kelo

Musiikinjohto: Marco Ozbic
Rooleissa: Tommi Hakala, Anna Immonen, Jussi Merikanto, Tuuli Takala, Ann-Marie Heino, Jyrki Korhonen, Sari Nordqvist, Petri Bäckström, Nicholas Söderlund, Mia Heikkinen, Juha Riihimäki, Tatjana Romanova-Vorontsova, Meriliinu Haataja, Oskari Nyyssölä, Anna Kuvaja

 star-7076197star-7076197star-7076197star-7076197star-7076197 

Suuria tunteita, seksiä ja ristiin pukeutumista.

W.A. Mozartin säveltämässä ja libretisti Lorenzo da Ponten sanoittamassa Figaron häissä on samanaikaisesti jotain vierasta ja jotain tuttua. 1700-luvun espanjalaisen aateliston elämän loisteliaat puitteet tuntuvat jotenkin kaukaisilta, mutta samanaikaisesti ohjaaja Anna Kelon tulkinta tuo esiin sen, mikä teoksessa on ikuista: tunteet, ja niiden moninkertainen kietoutuminen väärinkäsityksiin, komiikkaan ja luokkayhteiskuntaan.

Juoni kulkee seuraavasti: Kreivi Almavivan (18.9 näytöksessä Tommi Hakala) palvelija Figaro (18.9 näytöksessä Jussi Merikanto) valmistautuu menemään naimisiin kreivitär Almavivan (18.9 näytöksessä Anna Immonen) palvelijattaren Susannan (18.9 näytöksessä Tuuli Takala) kanssa. Kuitenkin kreivi on myös kiinnostunut Susannasta, jolloin rakastavaiset ovat pulassa. Asiaa ei auta hovipoika Cherubino (18.9 näytöksessä loistava Ann-Marie Heino), jonka kreivi kokee kilpailijakseen. Samanaikaisesti taloudenhoitaja Marcellina (18.9 näytöksessä Sari Nordqvist) ja lääkäri Don Bartolo (18.9 näytöksessä Jyrki Korhonen) punovat juonia Figaron varalle; Figaro on lainannut rahaa Marcellinalta, ja takuiksi luvannut avioitua tämän kanssa mikäli ei saisi velkaansa maksettua. Näistä asetelmista käsin syntyy tuskaisa ihmissuhdevyyhti, joka loppua kohden kuitenkin selviää, Mozartin kepein, anteeksiantavin sävelin.

Teoksessa on monia kiehtovia piirteitä; mustasukkaisuuden käsittely on hyvin älykästä, ja komediassa hankala laji. Figaron häissä mustasukkaisuuden realistinen kuvaaminen ei kuitenkaan kärsi komediasta tyylilajina. Erityisen hauska on kohtaus, jossa Cherubino on piiloutuneena kreivittären komeroon, samanaikaisesti kun kreivitär yrittää estää kreiviä murtautumasta komeroon. Kreivin viha ja kiukku ovat aidosti läsnä, kuitenkin siten että samanaikaisesti katsoja kykenee nauramaan tilanteelle.

Tommi Takalan tulkinta kreivistä onkin hersyvä; kreivi pyrkii olemaan samanaikaisesti mahtava Don Juan, mutta samanaikaisesti hän on maskuliinisuudestaan epävarma yläluokkainen mies, jonka itsevarma duunari Figaro tekee jatkuvasti naurunalaiseksi. Tämä ei sinänsä ole poikkeuksellista oopperan maailmassa; oopperaa tutkineen feministisen antropologin Catherine Clémentin mukaan oopperan maailma on täynnä maskuliinisuudestaan koomisen epävarmoja miehiä. Oopperassa on tällöin mahdollista tarkastella sukupuolirajojen erilaisia ylityksiä ja rikkomisia.

figaro2-468x399-2961280

Luokkayhteiskuntaan kohdistuva kritiikki on temaattisesti hyvin läsnä, vaikka ohjaaja Kelo kertoo käsiohjelmassa halunneensa jättää sitä koskevan aspektin syrjään. Figaro ja Susanna ovat keskenään paljon neuvokkaampia kuin työnantajansa kreivi ja kreivitär, ja kreivin yläluokkainen patsastelu ja vanhoihin säätyläismaneereihin vetoaminen tehdään useampaan otteeseen naurunalaisiksi.

Seksiä ei teoksesta myöskään puutu, ja se tuodaan mukaan monilla pikkutuhmilla keinoilla. Erityisen hauska on kohtaus, jossa Cherubino kohtelee kreivittäreltä peräisin olevaa silkkinauhaa fetissin kaltaisesti. Cherubinon hahmo on myös itsessään hyvin kiehtova, kumouksellinen ja rajoja rikkova: Cherubinon pukeutuessa naiseksi myös sukupuoliroolit tehdään naurunalaisiksi, ja rajojen rikkomiseen keskittyvät teemat jatkuvat.

Cherubinon kautta kenties halutaan osoittaa, että halu ei tunne mitään rajoitteita, jolloin halujen kokija on valmis rikkomaan ylittämättömältäkin tuntuvia esteitä, kuten sukupuolirooleja. Ristiin pukeutuminen saattaa tietyssä mielessä koko teoksen kuvaaman sukupuolijärjestyksen uhanalaiseksi, jolloin herää kysymys, missä määrin mitkään teoksessa kuvatuista identiteeteistä, kuten aatelinen, palvelija, mies ja nainen, ovat aidosti pysyviä ja vakaita?

Teos ilmentää hyvin laajaa tunneskaalaa, aina alkusoiton riehakkaasta tunnelmasta aina finaalin pehmeään, anteeksiantoa kuvastavaan tunnelmaan. Figaron häitä voi siis vain kiittää: monista elementeistä koostuva teos pysyy kasassa loppuun asti.

Kuvat: Suomen Kansallisooppera

Jaa:
facebook-2403941twitter-6966406google-9631886pinterest-2936289