(Gangster Squad, USA 2013)
O: Ruben Fleischer
N: Josh Brolin, Ryan Gosling, Emma Stone, Sean Penn
K16
Ensi-ilta 1.3.
Rikoselokuva kerää kliseet melko sujuvaksi mutta yllätyksettömäksi elokuvaksi.
Los Angeles 1949. Gangsterit eivät enää vehtailleet laittoman viinan kanssa vaan välittivät nuoria naisia ja myivät huumeita. Mutta eivät olleet puhtoisia poliisitkaan. Iso osa heistä oli maksettuja miehiä ja rehellisetkin jeparit olivat turruttaneet tunteitaan toisessa maailmansodassa.
Tällainen on tositapahtumiin pohjaavan Gangsterisodan maailma. Poliisit Jack O’Mara ja Jerry Wooters olivat kahdeksanhenkisen, salaisen poliisiryhmän jäseniä, joiden tarkoitus oli ajaa alas kaupungin gangsteribisnes ja etenkin sen nokkamies Mickey Cohen. Elokuvassa O’Maraa näyttelee Josh Brolin, Wootersia Ryan Gosling ja Cohenia Sean Penn.
Vakka elokuva seuraileekin tositapahtumia, ovat sekä sen esillepano että hahmot sarjakuvamaisia. Los Angeles on pimeitä kadunkulmia, ruumiiden täyttämiä rinteitä ja svengaavia yökerhoja. Miehet pukeutuvat huoliteltuihin pukuihin, naiset punaavat huulensa ja joka toinen kantaa asetta. Tältä näyttäisi gangsteriajan teemapuisto, näihin kulisseihin voisi hyvin kuvitella yhdet firman teemapirskeet.
Yhtä yksiulotteisia ovat elokuvan hahmot. Sarjakuvamaisin on Sean Penn gangsteripomona, jonka kasvoista on muotoiltu nyrkkeilijän epäsäännöllinen pärstä. Brolinin näyttelemä poliisiryhmän pomo on suoraselkäinen oman käden oikeuden kannattaja, hyvä mies pahalla asenteella. Liukkain on Goslingin esittämä Wooters, jolta sota on vienyt uskon kaikkeen – mutta joka sitten rakastuu Cohenin naiseen, Grace Faradayhin (Emma Stone). Kaikki miehet ovat kovia. Hyvät miehet erottaa siitä, että he ovat sentään lempeitä naisilleen.
Ohjaaja Ruben Fleischer osaa kyllä hommansa. Elokuva liukuu eteenpäin luontevasti ja sisältää jännittäviä tilanteita. Mutta siinä missä Fleischer hengitti uutta elämää zombie-elokuviin leffallaan Zombieland, tässä hän on onnistunut vain keräämään gangsterikliseet yhdeksi sujuvaksi paketiksi. Kliseitä ei kumota vaan niitä pönkitetään. Toimintakin on turruttavaa pyssynpauketta tai toisteista turpiinvetoa. Los Angelesia toisen maailmansodan jälkeen vallassa pitänyt kyynisyys on saanut kimaltavan kuorrutuksen.
Elokuva ei tuo mitään uutta gangsterileffojen lajiin. Mutta jos haluat nauttia rikoselokuvansa tarinan sisäiseltä moraalilta mustavalkoisena, pinnalta hyvännäköisenä ja asenteiltaan nostalgisina, tässä on viikonlopun viihdykkeesi.