Kaksipäiväinen kirjallisuusfestivaali Helsinki Lit järjestetään Savoy-teatterissa nyt kolmatta kertaa. Erityisesti käännöskirjallisuutta juhliva tapahtuma marssittaa lavalle muun muassa Orhan Pamukin, Linda Boström Knausgårdin, Petina Gappahin ja Laurent Binet’n. Sylvi luki viisi festarikirjaa ennakkoon.
Linda Boström Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan
Suom. Petri Stenman
Like 2017
96 s.
Linda Boström Knausgårdin toinen suomennettu romaani Tervetuloa Amerikkaan on ihailtavan tiivis ja vahva teos. Teoksen päähenkilö, jonka ymmärryksen ja puhumattomuuden kautta perheen tarinaa kerrotaan, on itseensä käpertynyt nuori tyttö.
Ellen on jossain lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa hoiperteleva tyttö, joka äkkiä päättää lopettaa puhumisen. Ainoastaan lukijalle hän kertoo tuntemuksistaan ja perheestään, sen ongelmista ja iloista.
Ellenin vahvana tukijana toimii hänen äitinsä, ammatiltaan näyttelijä. Ellenin perheeseen kuuluu myös epämiellyttävän uhmakkaaksi kuvattu vanhempi veli ja jonkin aikaa myös mieleltään sairas isä.
Vahva äitihahmo pitää perheen koossa, puolustaa lapsiaan yhteiskunnan edessä silloinkin, kun valkotakkiset hoitajat tulevat hakemaan isän sairaalaan tai kun viranomaiset huolestuvat tyttären vaikenemisesta.
Teos kertoo mielen järkkymisestä, sisäisestä konfliktista ja ulkoisesta valtakamppailusta ‒ niin perheen sisällä kuin ympäröivää yhteiskuntaa vastaan. Vaikeneminen on vahva vallankäytön väline. Se turhauttaa muut ympärillä olevat ihmiset. Kaikesta huolimatta synkkyydenkin keskellä säilyy toivo. Ellenin äiti jaksaa yhä uudestaan vakuutella, että todellisuudessa he ovat valoisa perhe.
Teoksen tiivissanainen ja vankka kerronta ovat omiaan riisumaan lukijan aseista. Jää vain tarve kuulla Ellenin tarina. Antaa sen vyöryä ylitse ja yrittää ymmärtää sitä, mikä jää sanoin kertomatta.
Linda Boström Knausgård esiintyy Helsinki Litissä pe 12.5. klo 17.10. Hän keskustelee Märta Tikkasen ja Juha Itkosen kanssa.
Emmi Ketonen
Petina Gappah: Muistojen kirja
Suom. Tero Valkonen
Tammi 2017
307 s.
Zimbabwelaisen Petina Gappahin esikoisromaanissa Muistojen kirja on paitsi hehkuvan kauniit kannet myös äärettömän kiinnostava lähtöasetelma: kirjan kertoja on Memory-niminen albiinonainen, joka on tuomittu kuolemaan valkoisen miehen murhasta.
Memory istuu Hararen naisvankilassa ja odottaessaan tuomionsa täytäntöönpanoa hän kirjoittaa tarinansa amerikkalaiselle journalistille, joka on erikoistunut paljastamaan oikeuslaitosten virheitä ja väärinkäytöksiä.
Memory loikkii kertomuksessaan sinne tänne. On nykyhetki vankilassa (Orange Is the New Black -vibat!), on lapsuus oman perheen luona ja on nuoruus brittiläisen professorin talossa. Kerronta on värikästä, mutta myös sotkuista: henkilöitä on paljon ja heitä ei esitellä kunnolla. Yksittäisiä sattumuksia ja tapahtumia nostetaan esiin, mutta niiden yhteyttä kokonaisuuteen on vaikea hahmottaa.
Zimbabwe herää kuitenkin tekstissä eloon – kauniina ja ristiriitaisena. Myytit, taikausko ja noituus viekoittelevat, shonan kieli väreilee vahvana, kolonialismin arvet ovat yhä auki.
Gappahin romaani on ennen kaikkea kirja erilaisuudesta; siitä, millaista on olla ”väärän” värinen tai ”väärän” näköinen. Millaista on, kun oma halu ja identiteetti on rikos. Alkukankeuksien jälkeen Memoryn surullinen ja väärinkäsityksiä täynnä oleva tarina koskettaa syvästi.
Gappahilta on ilmestynyt aiemmin novellikokoelma. Se on suomennettu nimellä Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (2009). Kokoelma voitti The Guardianin esikoiskirjapalkinnon.
Petina Gappah esiintyy Helsinki Litissä pe 12.5. klo 20. Hän keskustelee Aris Fioretosin ja Sirpa Kähkösen kanssa.
Maija-Kaisa Myllymäki
Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa
Suom. Outi Menna
S&S 2017
326 s.
Jos Tom Malmquist puhuu Helsinki Litin lavalla hiljattain suomennetusta romaanistaan Joka hetki olemme yhä elossa, epäilen että yleisössä moni silmä kostuu. Kyseessä on runoilijana tunnetun Malmquistin esikoisromaani, joka julkaistiin Ruotsissa vuonna 2015. Se kertoo tositarinan, joka repii pakollakin jotain rikki.
Tom ja hänen vaimonsa Karin odottavat ensimmäistä lastaan. Raskauden loppuvaiheessa Karinin vointi heikkenee rajusti ja hänellä todetaan akuutti myelooinen leukemia. Lapsi syntyy keisarinleikkauksella, mutta Karin ei enää palaa kotiin.
Vaikka Malmquist on runoilija, hänen ilmaisunsa on äärimmäisen toteavaa, asiallista, kielikuvia karttavaa. Hän ei tunteile eikä levittele siirappia, ja niin on hyvä. Tunne löytyy kyllä itse tapahtumista – siitä, että tämä kaikki on totta.
Kirjan vahvin ja intensiivisin osa on ehdottomasti sen alku. Ilman johdantoja tai lempeitä prologeja Malmquist heittää lukijan suoraan sairaalaan, teholle, leikkauspöydälle, vastasyntyneiden osastolle. Kaiken sen hälinän, epätietoisuuden ja epätoivon keskelle. Samassa rakennuksessa, mutta pitkien käytävien erottamana, Sylvia-tytär vetää ensimmäisiä henkäyksiään ja Karin-äiti viimeisiään.
Myöhemmin tarina hieman leviää ja fokus katoaa. Mutta ei pahasti; ei niin, että ajattelisin hetkeäkään jättäväni kirjan kesken. Sillä onhan myös niin, että elämästä itsessäänkin katoaa fokus silloin tällöin ja silti me jatkamme. Ja tämä kirja: se on nimenomaan kirja elämästä – jokaisen hetken tärkeydestä.
Tom Malmquist nousee Helsinki Litin lavalle la 13.5. klo 13.45. Hän keskustelee Philip Teirin kanssa.
Maija-Kaisa Myllymäki
Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu
Suom. Jaana Nikula
Otava 2017
287 s.
Philip Teir tutkii proosassaan suomenruotsalaista tunnemaisemaa. Edellinen romaani, tapakomedia Talvisota (2013), kuvasi porvarillisen avioliiton kaatuvia kulisseja tarkkanäköisesti ja mehukkaan satiirisesti. Tuore Tällä tavalla maailma loppuu tarkentaa jälleen suomenruotsalaiseen perheeseen ja sukupolvikokemuksiin, mutta nyt sävy on toinen.
Romaani seuraa kesänviettoa pietarsaarelaisessa merenrantayhteisössä. Satiirin sijaan Teir kirjoittaa tasaista, hiljaisen kuivaa realismia, joka etäännyttää niin hyväosaisen perheen ongelmista kuin vaihtoehtoista elämäntapaa harjoittavien post-hippien maailmanpelastussuunnitelmista. Varsinkin romaanin alku on uuvuttavan hidas.
Helsinkiläisperheen elättäjä, it-päällikkö Erik saa potkut kesäloman alkajaisiksi. Etäiseltä tuntuva ja yhä kauemmas ajautuva kirjailijavaimo Julia saa tietää potkuista viimeisenä.
Pitkä avioliitto kätkee kaunoja ja kompromisseja. Teini-ikään humahtanut Alice-tytär ja lapsuuden viimeisiä hetkiä elävä Anton-poika seuraavat vanhempiensa suhteen emmintävaihetta sivullisina tarkkailijoina, mutta myös tulevien valintojensa peilaajina.
Kesän mittaan törmäyskurssille joutuvat niin sukupolvet, sukupuolet kuin erilaiset arvomaailmat. Kasvukivuista kärsivät niin aikuiset kuin lapset. Vaikka maailmojen loppu on kivulias, näyttää syksy tarjoavan uusia alkuja.
Tällä tavalla maailma loppuu tarjoaa suurimmat oivalluksensa seuratessaan henkilöhahmojen – erityisesti Erikin ja tämän Anders-veljen, Julian sekä Alicen – sisäistä maailmaa. Teir kuvaa ihmismielen liikkeitä ja ailahduksia herkkävaistoisesti. Parhaimmillaan hän luo moniulotteisia, kokonaisia henkilöhahmoja.
Harmi vain, että Teir sortuu talonkokoisiin kliseisiin kuvatessaan vaihtoehtoisen ekoliikkeen johtajaa. Chris on nippu käytössä kuluneita ominaisuuksia: karismaattinen ja rentoa seksuaalista energiaa huokuva mies osoittautuu totta kai pahimman sortin rentuksi.
Philip Teir on Helsinki Litin ohjelmajohtaja. Hän keskustelee Tom Malmquistin kanssa la 13.5. klo 13.45.
Niina Holm
Merete Mazzarella: Elämän tarkoitus
Suom. Raija Rintamäki
Tammi 2017
255 s.
Kunnioitettavaan 72 vuoden ikään ehtinyt suomenruotsalainen kirjallisuudentutkija ja kirjailija Merete Mazzarella (s. 1945) on tarttunut uudessa esseekokoelmassaan niinkin vaatimattomaan aiheeseen kuin elämän tarkoituksen pohtimiseen.
Mazzarella kirjoittaa paljon nähneen ihmisen kokemuksella ja ymmärryksellä maailmasta. Hän puhuu muun muassa kuolemasta ja surusta, anteeksiantamisesta ja myötätunnosta, sattumasta ja kohtalosta käsitellen aiheita usein rinnan ja koostaen niistä monitahoisen kokonaisuuden, oman yksilöllisen maailmankuvansa.
Mazzarellan lukeneisuus käy teksteistä hyvin ilmi. Esseistiikan tyyliin sopien kirjailija ei tarjoa suoria vastauksia, vaan esittää erilaisia, vastakkaisia sekä rinnakkaisia näkemyksiä, esimerkkejä ja katsauksia todellisuuteen.
Esseissä ikuisuuskysymyksiä käsitellään länsimaisten filosofien, kirjailijan henkilökohtaisten muistojen ja ajankohtaisten tapausten silloittamana. Mazzarella tarkastelee maailman nykytilannetta ymmärryksellä ja empatialla.
Tekstistä huokuu samaan aikaan sekä persoonallinen lämpö että akateeminen älykkyys. Ajatukset ovat taipuvia, ja teos herättää kiinnostuksen kirjailijan aiempaa tuotantoa kohtaan.
Merete Mazzarella nähdään Helsinki Litin lavalla la 13.5. klo 14.30. Hän keskustelee brittiläisen aivokirurgin Henry Marshin kanssa.
Emmi Ketonen