(Suomi–Irlanti 2015)
O: Petri Kotwica
N: Eero Aho, Laura Birn, Mari Rantasila, Teijo Eloranta
K12
Ensi-ilta 10.4.2015
Kotimainen jännäri etenee vääjäämättä kohti ennalta-arvattavaa loppuratkaisua.
Kanttori Kiia (Laura Birn) ja hänen pappismiehensä Lauri (Eero Aho) odottavat esikoistaan. He ovat matkalla synnytyssairaalaan, kun Kiia törmää autolla johonkin. Vahinkoa tarkastamaan juokseva Lauri löytää ojasta miehen, mutta säntää takaisin autoon. On tärkeämpää saada vaimo ajoissa sairaalaan kuin auttaa tuntematonta.
Sairaalassa Kiia tutustuu sattumalta Hannaan (Mari Rantasila), jonka aviomies Timo (Teijo Eloranta) makaa teho-osastolla. Joku on ajanut hänen päälleen ja jatkanut onnettomuuden tapahduttua tylysti matkaa. Kiia hoksaa heti asioiden välisen yhteyden. Hän ei paljasta totuutta Hannalle, vaan yrittää auttaa tätä elämässä kaikin mahdollisin keinoin.
Ohjaaja Petri Kotwican ura on ollut hyvin epätasainen. Hänen ansioluettolostaan löytyy sellaisia napakymppejä kuin nuortenelokuvat Koti-ikävä ja Rat King. Uutuusjännäri Henkesi edestä on yhtä pliisu kuin edeltäjänsä, saman lajityypin edustaja Musta jää. Jo alkuasetelma on turhan ilmeinen. Papin, tuon moraalin ylivartijan, arvot ovat koetuksella. Omantunnon kysymyksissä raapaistaan vain pintaa.
Katsoja odottaa, milloin henkisesti epävakaa Hanna oivaltaa tapahtuneen. Elokuvan motto voisi olla lainattu Leo Tolstoin Anna Kareninasta: “Minun on kosto ja minä tahdon kostaa.” Loppuratkaisu on niin ilmeinen, että hohhoijaa. Mari Rantasila näyttelee Hannaa rohkeasti ja voimakkaasti. Laura Birn ja Eero Aho sen sijaan kävelevät roolinsa vaisusti läpi kuin rauhoittavissa lääkkeissä.