galerie anhava
4.–28.10.2012
Sisäsiistiytynyt Hänninen…
… sekä tieteen ja taiteen rajapinnoilla leikittelevät Nabb ja Teeri.
Jani Hänninen (s. 1974) on saavuttanut jo varsin vakaan aseman arvostettuna maalarina. Hännisestä tuntuvat pitävän vähän kaikki, yleisöstä ja galleristeista keräilijöihin ja kriitikoihin. Anhavan näyttely suurkokoisine maalauksineen on kieltämättä vaikuttava ja komea.
Hännisen juuret ovat katutaiteessa ja siitä ammentavassa maalaustaiteessa. Yllätyksellisyys, ennakkoluulottomuus ja vapaasti liikkuva viiva ovatkin tuntuneet Hännisen tavaramerkeiltä. Näyttelyn maalaukset asettuvat vahvasti abstraktin ekspressionismin traditioon, onnistuen olemaan samalla sekä levottoman runsaita että hallittuja.
Hännisen muotokieli vie mukanaan. Inspiroituminen numeroista ja kirjaimista näkyy kiinnostavina yksityiskohtina. Kokonaisuus on visuaalisesti tyylikäs. Niin tyylikäs, että vasta jälkikäteen huomaa, kuinka vähän näyttelystä jää käteen sisällöllisesti. Kankaalle näyttävästi maalattu Paranoid on ehkä ironinen vitsi tai sitten jotain muuta, mutta jotenkin lievä sisällöttömyys saa näyttelyn tuntumaan rumasti sanottuna jopa aavistuksen maneeriselta.
Edes seinille leviävät maalipinnat eivät poista sitä tosiseikkaa, että ”katutaide” tuotuna galleriatilaan menettää aina kosolti sille ominaisesta arvaamattomuudesta ja kapinahengestä.
Tämä ei silti tarkoita, etteikö Hännisen tapa maalata ja luoda olisi äärimmäisen nautittava ja aisteja kutkuttava, joten näyttely kannattaa käydä katsomassa, kun vielä ehtii.
Anhavalle kannattaa suunnata jo pelkästään Projektihuoneeseen sijoitetun Janne Nabbin ja Maria Teerin Kevätseuranta-näyttelyn takia. Huoneeseen rakennettu laboratoriomainen tila esittelee taiteilijoiden tarkasti tallentamia ja erilaisten otsakkeiden alle lasivitriineihin asettelemia havaintoja ja objekteja ympäristöstä. Nimet vitriinilaatikoissa eivät saksaa osaamattomalle kerro paljoakaan, joten merkitys avautuu paremmin, kun ottaa mukaansa teosluettelon, josta löytyvät myös käännökset.
Kuvataideakatemiasta valmistuneiden Nabbin ja Teerin näyttely on jälleen oiva esimerkki siitä, kuinka taiteen ja tieteen rajoilla liikkuvat projektit onnistuvat parhaimmillaan olemaan kiinnostavia ja nautittavia sekä esteettisesti että älyllisesti (ikään kuin nämä muuten olisivat toisensa poissulkevia kategorioita).
Jaa:
