(Norja, 2012)
O: Joachim Rønning & Espen Sandberg
N: Pål Sverre Hagen, Anders Baasmo Christiansen, Gustaf Skarsgård, Odd-Magnus Williamson, Tobias Santelmann, Jakob Oftebro
K12
Ensi-ilta 19.4.2012
Odotettu Thor Heyerdahl -tribuutti on kiltti, mutta inspiroiva koko perheen meriseikkailu.
Vuoden 1947 huhtikuussa norjalainen seikkalija-etnografi Thor Heyerdahl ja hänen viisihenkinen miehistönsä lähtivät erikoiseen uhkayritykseen. Miehistön tarkoitus oli purjehtia balsapuusta rakennetulla Kon-Tiki -lautalla Perusta Tyynenmeren yli aina Polynesiaan saakka. Ideana oli osoittaa mahdolliseksi Heyerdahlin vallankumouksellinen ajatus siitä, että Polynesian saaret olisivatkin alun perin asutettu Aasian sijaan Etelä-Amerikasta käsin.
101 päivää kestäneen purjehduksen totaalista seinähulluutta on vaikea nykypäivästä käsin edes tajuta. Vuosikymmeniä ennen gps-systeemeitä sun muita google eartheja kenelläkään lautan ulkopuolisella ei ollut matkan aikana mahdollisuutta tietää, missä lautta milloinkin ajelehti, tai oliko koko miehistö jo meren pohjassa. Mitään turva-aluksia tai muitakaan turvatoimia ei toki ollut. Lisäksi miehistö koostui enimmäkseen merenkulkutaidottomista sähläreistä, ja Heyerdahl itse oli koko lailla uimataidoton.
Heyerdahl kirjoitti menestyksekkäästä purjehduksesta tuoreeltaan kirjan, ja purjehduksesta koostettu dokumenttifilmi palkittiin Oscarilla. Näytelmäelokuvaakin Norjan kansallissankarista on suunniteltu vuosikymmenten ajan. Viime vuonna valmistunut Joachim Rønningin ja Espen Sandbergin ohjaama Kon-Tiki on ollut paitsi Norjan kaikkien aikojen kallein elokuva, myös suunnaton yleisö- ja arvostelumenesys.
Tämänsorttista sankarimatkailua on vaikea enää kuvitella. Naisia hurmannut ja perheensä purjehdukseen vaihtanut Thor oli lajinsa viimeisiä. Siksikin Kon-Tikin purjehdus on täydellinen aihe nostalgisen hyväntuuliselle seikkailuelokuvalle. Hyvää työtä aiemmin sotaspektaakkeli Max Manusilla menestyneet ohjaajat ovat tehneetkin. Pål Sverre Hagen on täydellisen hurmaava ja pöhelön itsevarmassa optimismissaan juuri sopivan hölmö Heyerdahl. On hienoa ja kohottavaa katsella, miten juuri tällainen asenne vie miehen mainetekoihin yli esteiden ja myrskyjen ja ohi valashaiden sekä veitsenterävien koralliriuttojen.
Matkan yllämainituissa virallisissa representaatioissa Kon-Tikin miehistö kuvataan lähes täydellisessä harmoniassa seilaaviksi, onnekkaiksi esihipeiksi. Draamaa jostakin repiäkseen elokuvantekijät ovat korostaneet Knut Hauglandin (Tobias Santelmann) ja Herman Watzingerin (Anders Baasmo Christiansen) todellisuudessa kai hyvinkin lieviä erimielisyyksiä, lähinnä kirjoittamalla Watzingerista pahemman tolvanan kuin hän olikaan. Norjassa kovasti kohuttu ”vääristely” on kuitenkin aika mietoa. Miehistön Heyerdahlin teoriaan ja koko matkan järkevyyteen kohdistamaa epäilyä on korostettu, pikkaisen. Enimmäkseen parroittuva porukka seilailee kaikessa rauhassa. Thorin perhe jää Norjaan, varmasti kärsiikin. Thor ei ainakaan elokuvan mukaan juurikaan.
Heyerdahlin kirjan vuolaita luonnontieteellisiä selvityksiä Kon-Tiki ei tietenkään uusinna. Se on yksinkertainen, reipas, optimistinen ja nostalgisuudessaan onnellinen seikkailuelokuva. Mitenkään valtavan mukaansatempaavaa elokuvaa tällä reseptillä ei ole syntynyt. Seikkailun absurdius, meren voima, pelko, miehistön väsymys ja ajoittainen epätoivo – kaikki tällainen jää aika viitteelliseksi. Jäljelle jää hiukan kiltti ja kiiltokuvamainen esitys lähes pyhäksi mieheksi Norjassa (ja kansainvälisessä rauhanliikkeessä!) myöhemmin nostetusta Heyerdahlista.
Eihän tällaista kannata tai edes saa toivoa, kun elokuvan lähtökohta on täysin eri, mutta mielessä kävi, millaisen elokuvan vimmaisen Kinski-kautensa Werner Hertzog olisi tästä Fitzcarraldon ja Aguirrenkin hulluuden ylittävästä hankkeesta piiskannut.
Kon-Tikin tekijöiden ja Thor Heyerdahl Jr:n haastattelut luvassa lähipäivinä.
Jaa:
