(Kokurikozaka Kara, Japani 2011)
O: Goro Miyazaki
Ensi-ilta 28.9.2012
Ensirakkaus on suloista ja nuoruus kiihkeää uusimmassa Ghibli-animaatiossa.
Elokuvateatteri on täynnä lapsia. Elokuvassa on laulua. Ja minulla on krapula. Yhdistelmä ei ole paras mahdollinen, mutta Kukkulan tyttö, sataman poika kykenee kääntämään ahdistuksen suloiseksi melankoliaksi. Se jos joku on hyvän elokuvan merkki.
Ja hyvistä elokuvistaan Studio Ghibli toki tunnetaankin. Tämänkertaisen animaation on ohjannut Chizuru Takahashin ja Tetsurō Sayaman sarjakuvien pohjalta Goro ”Hayaon poika” Miyazaki, jolle tämä on toinen pitkä elokuva Maameren tarinoiden jälkeen. Hayao itse on ollut käsikirjoittajan roolissa.
Tarina sijoittuu olympialaisia odottelevaan Japaniin, vuoden 1963 Yokohamaan. Satamakaupungissa lukiota käyvät kukkulalla asuva tyttö Umi sekä alhaalla satamassa asuva poika Shun. Nuoret katselevat toisiaan etäältä, kunnes kerhotalo yhdistää heidän polkunsa. Vanhaa rötisköä uhkaa raivaaminen uuden talon tieltä, mutta Umin ja Shunin johdolla nuoret käyvät muutosta vastaan.
Kaihoisa ensirakkaus osuu vanhan ja uuden ajan leikkauspisteeseen. Musiikissa soi hetkittäin 1960-luvun svengi, nuoret käyvät kiihkeitä keskusteluja politiikasta ja harjoittavat ajattelun vapautta kerhotalolla, mutta samalla muistellaan Korean sodassa kaatunutta isää ja tunnetaan velvollisuutta perhettä kohtaan. Kahden aikakauden vastakkainasettelua pehmentää kevyt nostalgia.
Päällimmäiseksi nouseekin rakkaustarina, jonka paino on kaipuussa. Nuoruus näyttäytyy yhtä lailla kiihkon kuin kömpelyyden aikakautena. Siinä missä Umin ja Shunin kohtaamiset hymyilyttävät, labyrinttimaisen kerhotalon metka meininki naurattaa. Uutta aikaa edustavat opiskelijatytöt ottavat poikien hallitseman tilan haltuun riemukkain tuloksin.
Kerhotalon ohella muutkin miljööt on rakennettu huolella. Ja vaikka taustat on maalattu staattisiksi, Yokohama herää eloon kauppakujineen, alas risteilevine teineen ja Umin kotitaloineen.
Ihan pienimmille animaation ystäville elokuva lienee liian aikuinen teemoiltaan, mutta aikuisille se on juuri sopivan nuori.