(Flight, USA 2012)
O: Robert Zemeckis
N: Denzel Washington, Kelly Reilly, Don Cheadle, John Goodman, Bruce Greenwood, Brian Geraghty, Tamara Tunie
K16
Ensi-ilta 8.2.
Lentokapteeni vaarantaa ja pelastaa ihmishenkiä.
Denzel Washington on tehnyt uran näyttelemällä omapäisiä miehiä, jotka tietävät tai uskovat tietävänsä paremmin kuin muut. Hän tekee jälleen saman roolin elokuvassa Lento, mutta lentäjä Whip Whitakerin hahmossa on myös onnistuneita traagisia sävyjä.
Whip esitellään hotellihuoneesta alastoman naisen vierestä heräävänä miehenä, joka aloittaa aamun tiuskimalla ex-vaimolleen ja vetämällä illasta jääneen koksuviivan nenäänsä. Parin tunnin päästä hän saapuu ohjaamaan sata matkustajaa kuljettavaa lentokonetta, vetää pari vodkapaukkua ja ottaa rennosti, kunnes jotain tapahtuu: kone lähtee holtittomaan syöksyyn.
Lento kertoo tarinan nykysankarista, rikkinäisestä ja moraaliltaan häilyvästä tapauksesta. Whip Whitaker saa ylivertaisella lentämisellään koneen ja suurimman osan matkustajista lähes ehjinä maankamaralle. Hänen suoritustaan juhlitaan, mutta sitä myös tutkitaan. Samalla katsoja johdatetaan taitavasti harmaan sävyjen äärelle, tekemään omia tulkintoja siitä, ansaitseeko lentokapteeni palkinnon vai rangaistuksen.
Elokuva kertoo lakimiesten (mm. Don Cheadle), liiton edustajan (Bruce Greenwood) ja tutkinnanjohtajien (Melissa Leo) toimista. Ennen kaikkea se kertoo kuitenkin Whipin alkoholismista, josta hän on valehdellut jo vuosia. Tilanne on tuttu myös Nicolelle (Kelly Reilly), Whipin taloon muuttavalle toipuvalle narkkarille, joka yrittää parhaansa mukaan auttaa miestä.
Pitkän linjan viihdekonkari Robert Zemeckis (Paluu tulevaisuuteen, Forrest Gump, Cast Away) ei malta olla kurvaamatta ohjaamansa draaman loppumetreillä happamasta imelään. Moraalinen pohdinta häivytetään hollywoodiaanisen loppuratkaisun tieltä.
Siihen asti Lento on kuitenkin tasapainoinen kokonaisuus, jonka tarina ei kaunistele alkoholismia mutta ei myöskään paisuttele sitä varoittavan esimerkin mittoihin. John Goodmanin näyttelemä diileri sekä James Badge Dalen syöpäpotilas tuovat elokuvaan rosoista huumoria, suorastaan ilahduttavan mustaa virnettä.