Titanic to 27.3. klo 21.00 AVA
Onko Titanic suuri rakkaustarina vai sittenkin jäykkä luokkayhteiskunnan pönkittäjä?
Milloin klassikko lakkaa olemasta klassikko? Tai jos muotoilen kysymyksen toisin, milloin klassikon katsojassaan herättämät tunteet vähenevät ja katsoja alkaa kokea liikuttavaksi tarkoitetun kohtauksen kohdalla tylsyyttä ja kyynisyyttä?
Olen katsonut Titanicin lukuisia kertoja. Vuosien kuluessa on alkanut tuntua siltä, että elokuvan kehossa herättämät kokonaisvaltaiset tunnekokemukset, affektit, ovat yksinkertaisesti vähentyneet jokaisen katselukerran myötä. Tai nämä affektit eivät ole enää ainakaan liikutusta herättäviä. Pikemminkin tunnen itseni ärtyneeksi massiivisen laivan ilmestyessä kuvaan.
Luokkaretkellä
Jos en pohdi pelkästään Titanicin tunnetasolla herättämiä ongelmia, niin myös itse elokuvasta pulpahtelee pintaan lukuisia ongelmallisia näkökulmia. Jackin (Leonardo DiCaprio) ja Rosen (Kate Winslett) romanssissa on jotain hyvin, hyvin häiritsevää. Elokuva yrittää näyttää tarinan luokkarajat ylittävästä rakkaudesta, mutta mieleeni tuli, onko mikään elokuva näyttänyt katsojilleen erot ylittävän rakkaustarinan onnellisella lopulla?
Tämän on huomannut myös queer-teoreetikko Jack Halberstam kirjassaan Gaga feminism. Titanicin syvä ja surullinen perusviesti tuntuu olevan, ettei ole hyvä idea yrittää parisuhdetta erilaisilla yhteiskuntaluokkataustoilla. Porvariston hillitty charmi näyttää siis kyntensä katsojalle tulvivissa viesteissä. Liputtaako Titanic siis leikkauslistojen ja pahoinvointivaltion puolesta?
On myös hyvä pitää mielessä, että elokuvan lopussa kuolee Jack eikä Rose. Katson, ettei elokuvan narratiivi painota tässä yhteydessä niinkään henkilön kuolemaa, vaan Jackin kohtalon kautta narratiivi pyrkii alleviivaamaan romanssin epäonnistumaan tuomittua luonnetta. Kärsimys palautuu näin työväenluokkaiseen miesruumiiseen, joka kantaa sekä yläluokkaisen Rosen että laivan matkustajien enemmistön kohtalon.
Jackin kautta Rose ikään kuin luo asemansa uudestaan, suorittaa luokkaretken matkatakseen uuteen luovaan luokkaansa, näyttelijäksi. Tällainen luokkaretki on mahdollista Roselle yläluokkaisen asemansa takia. Jack taas on tuomittu yhdessä laivan matkustajien enemmistön kanssa pysyvään, lähes olemukselliseen yhteiskuntaluokka-asemaan.
Tragedia estää katsojaa kokemasta sen mahdollisuuden, että työväenluokkaisen ja yläluokkaisen subjektin romanssi onnistuisi ja pakottaisi näin katsojan haastamaan omat, luokkayhteiskunnan mukauttamat käsityksensä siitä mitä romanttinen rakkaus on. Vaikka elokuvan ideana ehkä onkin näyttää romanttisen rakkauden mahdollisuudet, niin samaan aikaan elokuvan on tarkoitus olla porvarillinen varoitus romanttisen rakkauden oikeanlaisesta toteuttamisesta.
Piiri pieni pyörii
Luokkaretkeilyä korostetaan elokuvan narratiivissa pitkin matkaa. Rosen tutustuessa Jackin kanssa 3. luokan matkustajien eläväisiin juhliin narratiivissa on eksotiikan makua. Rose on kuin tutkimusmatkailija tutustumassa eksoottiseen ympäristöön, johon hänen on mahdollista siirtyä yläluokkaisen asemansa tähden.
Jackilla ei tällaista liikkuvuutta ole työväenluokkaisen asemansa takia. Elokuvan narratiivissa tämä korostuu päivälliskohtauksessa, jossa Rosen äiti Ruth (Frances Fisher) palauttaa puheessaan Jackin takaisin tämän työväenluokkaiseen asemaan. Jackin huumori, lainattu frakki ja hyvät käytöstavat eivät pelasta tilannetta ainakaan katsojan silmissä: piiri pieni pyörii, yläluokka hyörii ja alaluokka kärsii.
Jack merkitään narratiivissa myös likaiseksi, Ruthin korostaessa 3. matkustajaluokassa pesiviä rottia. Narratiivin kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, ettei Jack ole oikeasti likainen sen enempää kuin 1. luokan matkustajat. Antropologi Mary Douglasin mukaan puhtauden ja epäpuhtauden rituaaleilla luodaan kokemuksia yhtenäisyydestä. Leimaamalla Jackin epäpuhtaaksi elokuvan narratiivi mahdollistaa yhtenäisen kokemuksen luokkahierarkiasta, joka päivällispöydässä vallitsee.
Elokuvan suhteet ruumiisiin ovat myös häiritseviä, ja tämä tulee esiin erityisesti seksikohtausten luonteessa. Kohtaus, jossa Jack piirtää Rosen paperille alastomana, mieleeni nousivat lähimpänä vastaavana aineistona James Ellroyn kuvaukset isänsä ”valtavasta jolusta”. Vaikutelma ei ole kovin eroottinen, jossain määrin ehkä myös koominen.
Seuraavaksi Jack ja Rose rakastelevat ruumassa olevassa autossa, ja auto vaikuttaisi tulkinnassani edelleenkin painottavan ajatusta liikkuvuuden mahdollisuudesta: Roselle on mahdollista matkata pois Titanicilta, kun taas Jackin kohtalona on upota auton mukana. Kohtaus onnistuu näyttämään elokuvassa vallitsevan luokkayhteiskunnan tuottaman raastavan, raa’asta epätoivosta nousevan kiihkon. Ehkä koko kohtauksen ideana on painottaa elokuvan viestiä romanssin tappavasta luonteesta. Mieleeni nousi Harrison Fordin ja Greta Scacchin makaaberi suhde Kunnes toisiin todistetaan elokuvassa.
Vaarallinen nainen
Jack merkitsee Rosen kannalta vaaraa, koska Jackin myötä Rose menettää yläluokkaisen aseman mukanaan tuomat taloudelliset edut. Mutta myös Rose on vaarallinen Jackille; uskaltaessaan piirtää Rosen alastomana, hän tulee ”maistaneeksi kiellettyä hedelmää”, jolloin Rosen edustama naisellisuus esitetään elokuvan heteropatriarkaalisessa kontekstissa ruokaan rinnastuvana asiana, joka on miehen kulutettavissa yhtälailla kuin Jackin työväenluokkainen asema on Rosen ja muun yläluokan kulutettavissa.
Filosofi Michele Montrelayn mukaan naisellisuus on illuusio, huntu, jonka performanssin takaa ei välttämättä paljastu mitään mystistä. Tuota huntua raottamalla Jack kuitenkin sinetöi oman kohtalonsa elokuvan heteropatriarkaalisessa narratiivissa. Rose on siis Jackille vaaraksi, ja näin elokuva osaa liputtaa sekä luokkahierarkioita että misogyniaa. Jackin ja Rosen kohtalo osoittaa myös sen, että luokkarajojen konkreettisesta, fyysisestä ylittämisestä seuraa rangaistus: toinen kuolee ja toinen menettää yläluokkaisen asemansa.
Titanic ei enää tuota minulle katsojana mielihyvää. Suosittelen, että elokuvan ajaksi katsoja varaa itselleen käden ulottuville kossuvissyn sekä Katriina Järvisen ja Laura Kolben teoksen Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa, jota voi selailla mainostaukojen aikana.
Kuvat: AVA
Jaa:
