(Yhdysvallat 2016) O: Kenneth Lonergan N: Casey Affleck, Michelle Williams, Lucas Hedges, Kyle Chandler Ensi-ilta 24.2.2017
Kenneth Lonerganin ohjaama ja käsikirjoittama Manchester by the Sea on hiljainen mutta ravisteleva draama menetyksestä, surusta ja menneisyyden hyväksymisestä. Hienostunut, yksityiskohtiaan myöten hiottu elokuva jättää pysyvän jäljen.
Lee Chandler (Casey Affleck) kärsii silminnähden. Bostonilaisen talonmiehen työpäivät ovat yhtä ikävää rutiinia: tukkeutuneiden vessanpönttöjen avaamista, vuotavien putkien tiivistämistä ja typerien, vaativien asiakkaiden kohtaamista. Viikonlopun rentoutuminen merkitsee hänelle kaatokänniä ja baaritappelua. Krapulansa hän potee kolkossa kellariloukossa, jota hän kutsuu kodikseen.
Lee on yksin silloinkin, kun hän on muiden seurassa. Hänen yksinäisyytensä ei ole valintansa tehneen levollista, runollista yksinäisyyttä, tai rakkautta odottavan poikamiehen levotonta mutta toiveikasta yksinäisyyttä. Leen polttava, syyllisyyden ruokkima erillisyydentunne lähentelee helvettiä.
Kenneth Lonerganin kolmas ohjaustyö on onnistuneesti roolitettu, ja vaikka monitasoisen draaman erinomaisuus ei nojaa ainoastaan näyttelijäntyöhön, on se Manchester by the Sean ilmeisimpiä vahvuuksia.
Casey Affleck on aikamme lahjakkaimpia elokuvakasvoja, luonnenäyttelijä sanan parhaassa merkityksessä. Hän tavoittaa sisäistyneellä näyttelijäntyöllään Leen lohduttoman eksistenssin pienimmätkin vivahteet.
Leen ex-vaimoa Randia tulkitsevan Michelle Williamsin osuus on elokuvassa pieni mutta unohtumaton. Myös nuori Lucas Hedges tekee hienoa työtä isäänsä surevana Patrickina.
Leen isoveli Joe (Kyle Chandler) kuolee, ja Leen on ajettava entiseen kotikaupunkiinsa Manchester-by-the-Seahin valmistelemaan hautajaisia. Lee kuvittelee palaavansa ahtaaseen arkeensa heti hautajaisten jälkeen, mutta isoveli on järjestänyt toisin. Joe on kaikkien yllätykseksi nimennyt veljensä 16-vuotiaan Patrickin huoltajaksi, ja siksi Leen on viivyttävä ainakin kesään asti.
Leen on kohdattava mennyt voidakseen vastata veljensä toiveisiin. Takaumissa kerrotaan Leen ja Randin hirvittävästä menetyksestä, joka on repinyt heidät erilleen ja tehnyt Leen elämästä loputonta kärsimystä.
Vähitellen niin isättömäksi jäänyt poika kuin lapsettomaksi jäänyt isä alkavat hyväksyä – toisiaan peilaten – surunsa koko syvyydessään.
Kenneth Lonerganin edellinen ohjaustyö, Margaret (2011), sivusi sekin syyllisyyden teemaa. Manchester by the Sea on edeltäjäänsä eheämpi ja vähintään yhtä sävykäs. Lonergan ei anna tilaa sentimentaalisuudelle, vaan keventää sydänalaa kivistävää draamaa arkisella, kirpeällä huumorilla.
Casey Affleck, draamaelokuva, Kenneth Lonergan, Manchester by the Sea, suru, vanhemmuus, Yhdysvallat