Heikki Peltola: Mielen tuolle puolen
Basam Books 2015
224 s.
Dialogeja ihmisenä olemisesta ja ajattelusta vapautumisesta.
Tietokirjailija Heikki Peltola on koonnut yksien kansien väliin elämänfilosofi Jiddu Krishnamurtin ja fyysikko David Bohmin välisiä dialogeja. Mielen tuolle puolen -teos koostuu vuosiin 1961–1986 sijoittuvista keskusteluista, joiden tematiikka ammentaa ihmisenä olemisen keskeisistä kysymyksistä.
Mielen tuolle puolen tarjoaa syväsukelluksen Krishnamurtin näkemyksiin Bohmin ja muiden keskustelijoiden tuella. Ilmeisesti Krishnamurtille itselleen oli kristallinkirkasta, mitä tulisi tehdä, jotta ihmiskunta löytäisi ongelmiinsa ratkaisuja. Tapa, jolla Krishnamurti itseään ilmaisee, on kuitenkin monin paikoin kaikkea muuta kuin selkeä.
David Bohmin osallistuminen keskusteluun auttaa lukijaa hieman, sillä hänen esittämänsä kysymykset tuovat aiheeseen enemmän konkretiaa. Keskustelujen anti on silti melko teoreettista ja vaikeaselkoista, vaikka monessa dialogissa Krishnamurti ja Bohm yrittävät tietoisestikin puhua asioista arkisen elämän tasolla.
Onneksi Heikki Peltola suhtautuu intohimolla aiheeseensa. Intohimoa tarvitaan, sillä ihmisenä olemisen peruskysymykset ovat todella haastava aihe, samoin niihin löytyvät mahdolliset ratkaisut tietoisuustyön avulla. Yksi ratkaisu, jonka ympärille Krishnamurtin sekä Bohmin monipolviset keskustelut pitkälti keskittyvät, on ajattelun lakkaaminen.
Mielen tuolle puolen avaa Bohmin ja Krishnamurtin keskustelujen kautta melko laajasti taustoja, joista Krishnamurtin näkemys kumpuaa. Kiertotiet ovat tarpeen: taustoittaminen toimii lääkkeenä siihen, että olisi edes jollakin lailla mahdollista oivaltaa, mistä Krishnamurtin näkemyksessä on kyse – etenkin jos Krishnamurtin tapa hahmottaa maailmaa ei ole lukijalle entuudestaan tuttu.
Peltola kuvaa Krishnamurtin ja Bohmin välisiä tapaamisia aikajärjestyksessä. Teoksessa ei siteerata keskusteluja sanatarkasti, mikä lieneekin viisasta, mutta joissakin kohdin tekstiä lukija huomaa miettivänsä, mitkä asiat ovat Krishnamurtin ja Bohmin näkemyksiä ja mitkä Peltolan omaa tulkintaa. Pidemmän päälle tämä ei haittaa, koska selvää kuitenkin on, että Peltolan rooli erityisesti Krishnamurtin näkemysten tulkitsijana on olennainen.
Teoksen puolivälin tienoilla lukijan tehtävä helpottuu hieman, sillä keskustelut siirtyvät sarjaan, jossa mukaan keskustelemaan tuli psykoanalyytikko David Shainberg. On hyvä, että Peltola on valinnut mukaan tämän seitsemän keskustelun sarjan, sillä se muodostaa erittäin selkeän ja sitä kautta hyvin antoisan osion teokseen.
Kokonaisuudessaan Mielen tuolle puolen -teos on kiinnostava kiteytys Krishnamurtin näkemyksistä ja opetuksista, jotka ovat valtavan monitasoisia ja moniuloitteisia. Krishnamurtin ja Bohmin dialogien tiivistäminen niin oivaltavasti kuin Heikki Peltola tekee olisi mahdotonta, jos ei olisi antaumuksellisesti omistautunut aiheelle. Peltolan tavassa niputtaa asiat kokonaisuuksiksi on sellaista selkeyttä, joka mahdollistaa Krishnamurtin ja Bohmin näkemyksien avautumisen lukijoille.
Jaa:
