Pakoillessani Suomen talvea Buenos Airesissa ihastuin candombeen. Se on yksinkertaisesti sanoen musiikkilaji, johon kuuluu rummutusta ja sen tahtiin tanssittavaa, afrikkalaisperäistä tanssia. Buenos Airesissa candombe-kulkueen voi bongata joka sunnuntai-iltapäivä San Telmon kaupunginosassa. Argentiinan naapuri Uruguay taas on varsinainen candomben keskus.
Montevideossa rummutetaan erityisesti karnevaaliaikaan, joten helmikuussa päätän suunnata rapakon toiselle puolelle. Buenos Airesista pääsee Montevideoon nopeasti lautalla, mutta valitsen pidemmän reitin: yöbussin.
Montevideossa näyttää Etelä-Espanjalta, rosoisen leppoisalta. Ihmisistä ja kaupungista puuttuu buenosairesilainen ylimielisyys. Hiekkaranta on keskustan tuntumassa, joten bussimatkan jälkeen käyn kastamassa nilkat hyytävän kylmässä meressä. Rannalta taas on enää lyhyt kävelymatka Palermon kaupunginosaan, jonka läpi karnevaalikulkue kulkee, joten päätän majoittua sinne. Arthostel kuulostaa ja näyttää hyvältä. Karnevaaliparaati kulkee ihan kulman takaa ja hostellin katolla on pieni kattoterassi riippumattoineen. Täydellistä.
Karnevaalit ovat Uruguayssa vuoden tärkein tapahtuma: jalkapallohullussa maassa karnevaalitapahtumiin myydään enemmän lippuja kuin futisotteluihin. Tänä helmikuun kesäisenä iltapäivänä sitä on vaikea uskoa, sillä Palermossa on hiljaista kuin huopatossutehtaalla.
Kuuden aikaan illalla alkaa tapahtua. Yleisöä kerääntyy karnevaalien pääkadun, Isla de Floresin, varrelle. Lapset ruiskivat tekolunta ja aikuiset hörppivät mateta ja olutta. Parin tunnin kuluttua puiset katsomot kadunlaidassa natisevat mylvivien ihmismassojen painosta ja ensimmäinen comparsa-ryhmä päräyttää ilmoille mielipuolisen rummutuksen. Tanssityttöjä, pyöriviä, muhkeita takapuolia keikkuu ryppäissä Isla de Floresin päätyyn ja pimenevä ilta täyttyy serpentiinistä ja värivaloista. Kulkueeseen osallistuvat ryhmät tanssivat perätysten puolentoista kilometrin pituisen estradin päästä päähän. Joukkueet edustavat Montevideon eri kaupunginosia ja kaksi iltaa kestävän kulkueen päätteeksi parhaat palkitaan. Niin esiintyjistä kuin yleisöstäkin näkee, että tämä kisa otetaan tosissaan.
Turistille Montevideo on mutkaton paikka tutustua latinalaiseen karnevaalimenoon. Nämä karnevaalit eivät ole mikään maailmankuulu spektaakkeli, vaan sympaattisen kotikutoisen oloiset, värikkäät bileet. Majoituksesta ja lipuista ei tarvitse taistella turistimassojen kanssa. Ja silti pääsee näkemään vilauksen kunnon showhumusta.
Esitykset jatkuvat Palermossa taukoamatta pitkälle yli puolenyön ja yleisö karjuu koko ajan mukana. Kun kaikki ryhmät ovat saapuneet maaliin, jään haistelemaan tunnelmaa Palermon kaduille. Ostan katugrillistä makkarasämpylän, chiropanin,ja lisää kylmää olutta. Tanssien epävirallinen osuus alkaa tästä.
Valloittajien ja vankien perintöä
Karnevaaliperinne rantautui tänne Euroopasta 1700-luvun puolivälin tienoilla. Samoihin aikoihin espanjalaiset ja englantilaiset laivat alkoivat kuljettaa Montevideon kaupunkiin orjia eri puolilta Afrikkaa. Orjat toivat mukanaan oman rumpumusiikkinsa ja tanssityylinsä. Kun orjat seuraavalla vuosisadalla vapautettiin, he siirtyivät asuttamaan Montevideon köyhimpiä alueita, kaupungin eteläpuolta ja Palermon kaupunginosaa.
Helmikuun alun tanssikulkueiden lisäksi karnevaaleihin kuuluvat murgat, yhteiskuntakriittiset laulu-ja tanssiesitykset, jotka taas ovat espanjalaisten maahantuoma perinne. Niitä esitetään Montevideossa joka ilta tammikuusta maaliskuuhun.
