(UK 2013–)
Luonut: Tom Bidwell perustuen Rae Earlin kirjaan.
N: Sharon Rooney, Sophie Wright, Jodie Comer, Claire Rushbrook, Dan Cohen, Nico Mirallegro, Ian Hart.
Yle Areenassa 24.4. saakka
Masennuslääkkeitä ja märkiä pikkareita – ah nuoruus!
1990-luvun Cool Britannia oli vähemmän cool, jos satuit olemaan 16-vuotias ja keskivertoa isompi tyttöihminen. Rae (Sharon Rooney) on kaiken lisäksi viettänyt viimeiset neljä kuukautta suljetulla osastolla. Kun yksinäisyydestä ja vinksahtaneesta minäkuvasta kärsivä nuori palaa Lincolnshiren kotiinsa, paras kaveri Chloe (Jodie Comer) luulee hänen viettäneen viime ajat Ranskassa.
Rae Earlin omaelämäkerralliseen romaaniin pohjaavassa sarjassa nuoruus ei ole nostalgian värittämää auvoa, eivätkä lihavat vain päähahmon parhaita kavereita. Rae on terapiassa käyvä, useimmiten naama kurtussa kulkeva angstisäkki, joka haaveilee seksistä ja uppoutuu musiikkiin. Siis hahmo, johon moni teini-iän läpi elänyt – tai sitä parhaillaan elävä – voi samastua.
Chloen kautta Rae pääsee osaksi kaveriporukkaa. Kaljaa lipittävä posse tarjoaa Raelle mahdollisuuden normaaliuteen, yhteyteen toisten kanssa. Ja porukan nuorukaiset saavat nuoren naisen kaipaamaan myös fyysisempää yhteyttä. Kiikarissa ovat vuoroin nörttimäinen Archie (Dan Cohen) ja mököttävä Finn (Nico Mirallegro).
Rae toimii itse päiväkirjamuotoon rakennetun sarjan kertojana, joka sekä kommentoi itseään itseinhoa pursuten että jakaa herkullisia fantasioitaan kiihkeistä suudelmista. Päiväkirjamaisuutta alleviivaavat efektit, jotka imitoivat kynän jälkiä tv-ruudulla. Rae saattaa ikään kuin piirtää etäisyyden halunsa kohteen genitaalialueesta omaan käteensä (”hand” ja ”cock area” = iik!) tai listata ruudulle ihmisiä, joille uskoutua. Äiti (Claire Rushbrook) saa usein ansaitsemattakin lehmän nimityksen.
Vaikka sarjan ytimessä ovatkin hormonipitoiset teinifantasiat – jotka kieltämättä ovat herkullisia vaikka eivät kovin yllätyksellisiä – ei sarja tyydy hekumoimaan syljenvaihtamiskontakteilla. Rae kamppailee läpi ensimmäisen tuotantokauden mielenterveytensä ja minäkuvansa kanssa. Hänellä on epätasainen suhde terapeuttiinsa (Ian Hart), mutta Raen laitokseen jääneellä ystävällä, anorektisella ja ihmispelkoisella Tixillä (Sophie Wright) menee vielä huonommin.
Ilmi käyvät peribrittiläiseen tapaan myös yhteiskuntaluokat. Siinä missä Rae asuu yksinhuoltajaäitinsä ja tämän tunisialaissulhasen kanssa pienessä asunnossa, hänen kadehtimansa paras kaveri Chloe voi pitää allaspirskeitä kotonaan. Kaverisuhteet sekä ylittävät että alleviivaavat eroja.
Soundtrackillä soivat ahkeraan muun muassa Blur, Oasis, Radiohead sekä Raen suuri suosikki The Stone Roses. Musiikkipitoisuus ja kertojan itseironinen asenne muistuttavat hetkittäin Caitlin Moranin omaelämäkerrallisista kirjoituksista, vaikka sarja ei yleispäteviin feministisiin julkilausumiin pyrikään. Raelläkin tosin on käynnissä mietintä sukupuolisuutensa ilmaisemisesta.
Sarjan toinen tuotantokausi nähdään tuoreeltaan Yle Areenassa myöhemmin keväällä.
Kuvat: Yle
Jaa:
