The Villainess
(Etelä-Korea 2017)
O: Jung Byung-gil
Kylmäveriseksi tappajaksi Sook-hee on herkkä, vaikka toimintaelokuvan alussa sitä ei uskoisi. Kamera näyttää hänen näkökulmastaan minuutista toiseen venyvän verimittelön, jossa kymmenet miehet ovat ottavana osapuolena. Sook-hee (Kim Ok-bin) pistää eri tavoin aseistautuneita vastustajia pinoon ällistyttävällä nopeudella.
Ja ällistyttävänä meno pysyy läpi elokuvan: kamera tuntuu yhtä elastiselta kuin päähahmo, joka hyppii ikkunoista ja katoilta aivan kuin suorittaisi arkiaskareita.
Taistelun jälkeen Sook-heen kasvot käsitellään plastiikkakirurgin toimesta ja hänet viedään valtion salaiseen koulutuslaitokseen oppimaan salamurhaajan taitoja. Mieleen tulee Tyttö nimeltä Nikita, eikä vähiten siksi, että mukaan tulevat myös tunteet. Pikkuhiljaa selviää, ettei Sook-hee ollut huvikseen lahtaamassa miessakkia, vaan hänellä on syynsä. Ja aivan uusi satsi tunteita liittyy kuvioon, kun Sook-heelle kerrotaan, että hän on raskaana.
Aikatasot limittyvät, ja Sook-heen koko tarina avautuu potku potkulta. Ihmissuhteet ovat väistämättä myös taistelukenttiä. Meno onkin kohtalokasta, suorastaan melodramaattista. Mutta kun tunteet esitetään fyysisenä taistelutanssina, ne nousevat pateettisen perussiirapin yläpuolelle.
Kaisu Tervonen
To 23.11. klo 22.10 Kinopalatsi 2
La 25.11. klo 22.45 Kinopalatsi 9
Sequence Break
(USA 2017)
O: Graham Skipper
Myös genrensä elokuvista näyttelijänä tunnettu Graham Skipper näyttää taitonsa uusimmassa ohjauksessaan Sequence Break. Elokuvan särmikäs käsikirjoitus on myös Skipperin käsialaa.
Tarina alkaa persoonallisesta Ozista (Chase Williamson), joka korjaa videopelejä pienellä, syrjäisellä pajallaan. Eristäytynyt ja omissa maailmoissaan viihtyvä Oz kohtaa ihastuttavan Tessin (Fabianne Therese) paikallisessa baarissa. Parin välillä kipinöi ensihetkistä alkaen. Toden ja tajunnan rajoja koetteleva pelikone sekoittaa kuitenkin kuviot ja vie Ozin niin fyysisesti kuin henkisestikin mukanaan.
Elokuvan visuaalisuus, tyylikkyys ja tunnelma muistuttavat piristävästi 80-luvusta ja etenkin David Cronenbergin ensimmäisistä ohjauksista. Taustalla soi kasariajoista muistuttava syntetisaattorisoundtrack, joka syventää entisestään kohtausten intensiviistä tunnelmaa.
Sequence Break yhdistää ennakkoluulottomasti ja rajoja kokeilevasti kauhua ja scifiä tarjoten mieleenjäävän ja tehosteiltaan vivahteikkaan kokonaisuuden. Keitokseen yhdistyy myös jonkin verran lähes taiteellista bodyhorroria mutta perinteisemmän goren puolella ei juurikaan poiketa. Hyvä näin, sillä Sequence Break ilahduttaa todennäköisesti myös Night Visionsin rankimpia ohjelmistovalintoja vältteleviä katsojia.
Eija Maria
Ke 22.11. 20:00 Kinopalatsi 9
La 25.11. 20:45 Kinopalatsi 9
Salyut-7
(Venäjä 2017)
O: Klim Shipenko
On vuosi 1985. Avaruusralli käy kuumana Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä. Venäläisten edelläkävijän asemassa oleva Saluyt-avaruusasemaohjelma on edennyt jo seitsemänteen osaansa, kun tapahtuu odottamaton: miehittämättömään asemaan ei saada minkäänlaista yhteyttä ja se on virrattomana vaarassa pudota kiertoradaltaan Maahan.
Neuvostoliiton paranoidi sotilasjohto vaatii estämään amerikkalaisia valloittamasta tyhjää avaruusasemaa, joten se päätetään pelastaa. Ei mikään helppo homma, mutta monien menestyksekkäiden kehitysaskeleiden jälkeen kosmonauttien päätä ei juuri pakota ja kaksi pilotointikykyistä miestä lähtee Soyuz-T-13-missiona kohti avaruutta.
Seuraa spoileri: Salyut-7 kosketti maanpintaa vasta 1991, joten Soyuz-T-13 oli tehtävänä onnistunut. Draamaa haetaan kosmonauttien, Vladimirin ja Viktorin keskinäisestä ystävyydestä ja kinailusta sekä näiden perhetaustoista – Viktorin vaimon laskettu aika ajoittuu juuri tehtävän aikajanalle. Ja tokihan avaruudessa yhtä asemaa korjatessa on yhtä jos toistakin tiukkaa insinööritilannetta, josta selvitään välillä varsin luovilla ratkaisuilla. Painottomassa tilassa myös juodaan votkaa, tietenkin.
Mainosmateriaalissa Salyut-7:aa on tituleerattu “Venäjän Gravityksi”, mikä on täyttä potaskaa. Jos 80-luvun avaruushistoriaa käsittelevälle elokuvalle on pakko jokin jenkkivastine nimetä, on se Apollo 13 (1995). Salyut-7 on kuitenkin maanläheisempi ja mahtipontisempi, hyvin venäläisellä tavalla. Tunnelmaa korostaa musiikkiraita, jonka olisi voinut useimmissa kohdissa jättää kääntämättä alleviivaavasti kaakkoon asti.
Johanna Siik
Pe 24.11. 15.30 Kinopalatsi 2
La 25.11. 13.45 Kinopalatsi 7
Revenge
(Ranska 2017)
O: Coralie Fargeat
Revengea myydään tuoreena ja feministisenä raiskaus ja kosto -lajityypin päivityksenä, mutta ranskalaisen Coralie Fargeat’n esikoisohjaus etenee sileäksi tallattua polkua. Ranskalaisen kauhun merkkiteosten Haute Tensionin (2003), Insiden (2007) ja Marttyyrien (2008) shokeeraavuuteen ja omaäänisyyteen se ei yllä.
Jen (Matilda Lutz) seuraa rikasta, lipevää ja tukevasti naimisissa olevaa miesystäväänsä (Kevin Janssens) metsästysretkelle erämaahuvilalle. Jahtijoukko täydentyy miesystävän kahdella kaverilla, ja yhtäkkiä Jenin perää(n) kuolaa kolme lihannälkäistä äijää.
Tapahtuu se pahin, ja Jen jää yksin erämaan ja miesten armoille. Äijien edun mukaista on hankkiutua hankalasta heitukasta äkkiä eroon. Mutta ei naisen selkärankaa noin vain katkaista. Alun tikkaria lipova, miellyttämään tottunut blondi muuttuu raivokkaaksi, maksoittuneen veren peittämäksi kostajaksi.
Visuaalisesti hollantilaisen Robrecht Heyvaertin kuvaama Revenge on viimeistelty ja kokeilevakin, mutta Fargeat’n suoraviivainen käsikirjoitus ei avaa tilaa irrottelulle tai hahmojen alkeellisellekaan syventämiselle. Dialogia on tuskin nimeksi, pääpaino on toiminnassa ja verisissä mittelöissä. Ironisiksi tarkoitetut sävyt elokuva kadottaa alun jälkeen.
Lutzin pakaroilla herkutteleva Revenge todistaa, että myös nainen voi kuvata naista yksiulotteisesti. Pitkät otokset suihkun alla patsastelevasta Janssensista tasapainottavat kokonaisuutta.
Niina Holm
La 25.11. 13.40 Kinopalatsi 9
Jos tunnet vähänkin historian väkivaltaisimpia sarjamurhaajia, on Jeffrey Damer sinulle taatusti tuttu nimi. Dahmer tunnetaan mm. 17 murhasta, nekrofiliasta ja ihmissyönnistä ja todettiin tunnetusti syyntakeelliseksi oikeudessa.
Dahmerin lukiokaveri John ”Derf” Backderfin viisi vuotta sitten julkaiseman sarjakuvan pohjalta on toteutettu varsin kylmäävä ja kiehtova Dahmerin nuoruudenkuvaus. Ross Lynch on ilmeettömyydessään ja etäisyydessään Dahmerin rooliin loistava valinta.
Elokuva seuraa päähenkilönsä viimeistä lukiovuotta, jonka aikana Dahmerin kiusaajista tulee yllättäen hänen kavereitaan. Dahmer herättää ympäristössään niin kummastusta kuin huvitustakin eivätkä hänen kaverinsakaan ole häntä kohtaan aina vilpittömiä. Kotioloissa kuohuu mutta happokokeet kuolleilla eläimillä vaikuttavat kiinnostavan Dahmeria arkirealismia enemmän.
Sarjamurhaajia on kuvattu lukuisissa elokuvissa mutta harvemmin tarjoutuu tilaisuus tarkkailla heidän arkeaan ja elämäänsä rikoksia edeltävänä aikana. Dahmeria kiinnostaa se, mitä elävien olentojen sisällä on. Sitäkin enemmän katsojaa vainoaa kysymys siitä, miten ja miksi Dahmerista tuli sellainen kuin hän oli.
Eija Maria
Pe 24.11. 17:40 Kinopalatsi 9
elokuvafestivaali, genre-elokuva, genrefestivaali, My Friend Dahmer, Night Visions, Night Visions Maximum Halloween 3017, Revenge, Salyut-7, Sequence Break, The Villainess