Niko 2 – Lentäjäveljekset | Sylvi

(Suomi 2012) O: Kari Juusonen Ääninä: Erik Carlson, Juhana Vaittinen, Mikko KIvinen, Vuokko Hovatta, Juha Veijonen K 7

Ensi-ilta 12.10.2012

 star-1090521star-1090521star-1090521 

Opettavainen mutta vauhdikas lastenanimaatio ei pahemmin häviä edeltäjälleen.

Onpa mukavaa, että Niko – Lentäjän pojan (2008) jatko-osa lähtee liikkeelle uusperhetematiikalla. Rikkumaton ydinperhe kun on lastenelokuvissakin edelleen vallitseva malli, monin verroin selvemmin kuin todellisuudessa.

Joulupukin lentueen nuorempiin poroihin kuuluvan Nikon (Erik Carlson) äiti Oona (Elina Knihtilä) nimittäin kertoo pojalleen jo heti Niko 2:n alussa uudesta heilastaan, Oonan ja Nikon luokse muuttavasta Lennistä (Riku Nieminen). Eikä siinä kaikki, Lennin mukana muuttaa myös pieni Jonni (Juhana Vaittinen). Näin Nikon täytyisi yhtäkkiä ryhtyä vielä isoveljeksikin.

Nikon ja Jonnin tahtojen taistosta irtoaa monenlaista hauskaa. Pienempi Jonni palvoo Nikoa, viimeksimainittua taas ei voisi uusi leikkikaveri vähempää kiinnostaa. Kari Juusosen ohjaus löytää näissä kohtauksissa nätisti tasapainon tutun arkisen ja toisaalta animaation ihmemaailman välillä.

Pelkällä perhedraamalla ei tietenkään mennä. Jonni joutuu pian paholaismaisen Valkoisen suden (Katariina Kaitue) sieppaamaksi, kostonhimoinen susi (edellisen Niko-elokuvan pääpahan sisko) kun luulee Jonnia Nikoksi. Seuraa vauhdikas ja jännittävä pelastusoperaatio, joka tietenkin on omiaan syventämään myös uusveljesten välistä läheisyyttä.

Seikkailujuoneen Niko 2 ei kuitenkaan kykene puristamaan aivan samaa omaperäisyyttä tai koskettavuutta kuin perhekuvioonsa. Ainakin aikuisella katsojalla uhittelut ja tappelut menevät hiukan loppuratkaisua ja perhesopua odotellessa.

Ongelma on osittain animaatiojäljen geneerisyydessä. Vaikka päähenkilöistä löytyykin ilmeikkyyttä, tuntuu siltä, että sekä lumisen miljöön että pahisten erottuvuuteen olisi voinut satsata enemmän.

468_400_ra_sylvi-4846796