Pieni siskoni | Sylvi

(Min lilla syster, Ruotsi–Saksa 2015)
O: Sanna Lenken
N: Amy Deasismont, Rebecka Josephson
Ensi-ilta 11.12.2015

 star-9128942star-9128942star-9128942star-9128942 

Pikkusisko todistaa ihailemansa isosiskon syömishäiriötä.

Kaunis nuori tyttö kiitää jäällä. Perhe kannustaa katsomossa: ”Katja, Katja!” Esityksen jälkeen luistelijalahjakkuuden saamat ruusut työnnetään pikkusiskolle Stellalle, kun Katjaa kaivataan toisaalla. Omiin oloihinsa unohdettu pikkusisko laahaa ruusuja pitkin aitaa, antaa niiden rikkoutua, terälehtien pudota maahan.

Pieni siskoni on ruotsalaisen Sanna Lenkenin ensimmäinen pitkä teatterielokuva. Se on osittain omaelämäkerrallinen ja pohjautuu Lenkenin kokemuksiin syömishäiriöstä. Tarina kerrotaan nuoremman sisaren, 12-vuotiaan Stellan, silmin. Siskoaan ihaileva ja häntä läheltä seuraava Stella huomaa isosiskon käytöksen vähitellen muuttuvan ja ruoka-annosten jäävän olemattomiksi. Rebecka Josephson on todella vaikuttava Stellan roolissa. Tarinassa perheensä sivustakatsojaa esittävä Josephson on Lenkenin elokuvan tähti.

Paitsi koko perheeseen vaikuttavasta syömishäiriöstä, Pieni siskoni on kertomus sisaruudesta ja siihen kuuluvista jakamisen, kateuden, ihailun ja kilpailun kokemuksista. Sisarten välinen monisyinen suhde on kaikkea tätä, mutta myös läheinen ja lämmin, eikä vanhemmilla ole pääsyä sen piiriin. Elokuva sivuaa teini- ja varhaisteini-iän haasteita, esikoisen ja kuopuksen erilaisia rooleja sekä huippu-urheilun vaativan maailman vaikutusta nuoren ihmisen mieleen.

Amy Deasismont näyttelee teini-ikäistä Katjaa. Syömishäiriötä kuvataan elokuvassa uskottavasti. Oksentamisen ja syömättömyyden jatkuva salailu eristää sairastuneen sumuverhon taakse. Yhteys ja kiinnostus muihin ihmisiin katkeaa. Ainakin jokainen joskus syömishäiriötä sairastanut tunnistaa raivon, joka nousee, kun liikkumista yritetään rajoittaa. Tai häpeän, kun jää kiinni yösyömisestä tai oksentamisesta.

Perheen koko elämä pyörii jo ennen Katjan sairastumistakin isosiskon ympärillä. Stella saa Katjan salaisuuden selville ensimmäisenä ja koittaa kantaa taakan pienillä harteillaan, kunnes lopulta murtuu ja paljastaa huomaamansa vanhemmilleen. Vanhempaa tytärtään palvova isä ja töihinsä pakeneva äiti kieltäytyvät käsittämättömän kauan näkemästä, mitä heidän silmiensä edessä tapahtuu.

Kohtaus, jossa vanhemmat koittavat pakkosyöttää Katjaa, tuntuu pahoinpitelyltä ja tuo syömishäiriöisen ruokaan kiteytyvän ahdistuksen konkreettisena katsojan eteen.

Elokuva näyttää taitavasti sairastuneen tunne-elämän vuoristoradan. Siitä välittyy samanaikainen pelko läheisten puuttumisesta ja toive siitä, että joku näkisi taustalla piilevän masennuksen ja osaisi auttaa.

Jaa:
facebook-4787039twitter-2844840google-5226940pinterest-4204267