Sylvi tapasi kolme puhelaulavaa naista. Sitten puhuttiin asiaa positiivisuudesta ja vääryyksistä.
Istumme Eila-mummon hoodeilla, Punavuoren Ahvenessa. Kiireinen tähti on jo ehtinyt antaa yhden haastattelun ja saapuu paikalle meidän nuorempien jo odotettua hetken – kaikkia vähän jännittää, onhan se sentään räppimummo…
Ihan hirveä rispekti päällä. Sylvin suuressa räppikimarassa kohtaavat Suomen kauneimmat ja nohevimmat naisräppärit.
Perinteisen vaikutuspiirijaon mukaan; Sana eli Sanna Rönnberg Oulusta, Mercedes Bentso eli Linda-Maria Roine Itä-Helsingistä sekä Räppimummo Eila Punavuoresta. Tarkoitus on keskustella hiphopin syvimmästä olemuksesta ja blingblingin sielusta.
Suomihiphop ei ole valitettavasti koskaan naisilla leveillyt. Rovaniemiskenestä Pasila-gangstaan lavoilla heiluvat miehen näköiset pikkupojat tai toisinpäin. No onhan meillä Mariska – mutta sekin sitten kääntyi iskelmään. Kun Sana aloitti räppäämisen 8 vuotta sitten, naisten vähyys skenessä todellakin näkyi.
”Siihen aikaan ei oikeastaan ollut muuta kuin Mariska ja sekin oli juuri lopettanut. Ennakkoluuloja oli tosi paljon ja sain todellakin myös kuulla niistä. Jos olisin ollut herkkänahkaisempi, olisin jättänyt pelin sikseen jo kauan sitten. Mutta mä halusin pitää oman linjani, enkä välittää muista.”
Silloinen Sana oli hieman erilainen – vihainen teini ei paljon muistuta hoikkaa ja hymyilevää nuorta naista.
”Mulla menee tosi hyvin nykyään – en mä jaksa angsteilla räpeissä.”
Sana on siis niin söpö.
”Olisi kuvitellut, että asenteet olisivat muuttuneet tuossa ajassa, mutta valitettavasti näin ei ole.” veistää väliin Anastacia Eutanasia Viola Violencia Mercedes Bentso alias Pami-Pamela eli ihan vaan meidän Linda-Maria.
”Mä kuulen koko ajan sitä, että kuinka olen kivunnut reittä pitkin siihen missä olen”, kiukkuaa levytyssopimuksen aivan tuoreena räppärinä saman tien poiminut nuori nainen.
”Eikun vaan nouset sellaisten ihmisten yläpuolelle – älä anna sen vaikuttaa itseesi! Negatiivisia ihmisiä löytyy aina. ” kehoittaa Eila-mummo ihan yodana.
Sana on samaa mieltä.
”Saat jatkossa kuulla tota samaa – ja paljon. Älä vaan välitä siitä. Mullakin olisi ollut mahdollisuus menestyä miljoona kertaa paremmin jos olisin ollut ”tekemisissä” oikeiden ihmisten kanssa, mutta mä olen halunnut tehdä asiat omalla tavallani, omilla ehdoillani. ”
”Toisaalta se on tietenkin kohteliaisuus, että tyypit luulee, että mun biisi on Pyhimyksen tekemä. Hienoahan se on, että minä, 19-vuotias aloitteleva räppäri, osaan tehdä niin hyvän biisin kuin ammattimuusikko!”, jatkaa Mercedes.
Mutta miten leidit ovat päätyneet riimin varteen?
Eila-mummolla ei ollut mitään aikomusta ryhtyä räppäriksi, se tapahtui vähän niinkuin vahingossa.
”Mietin, että kuka nyt mummon lauluja kuuntelisi – täytyy löytää, joku tapa joka löytää yleisön helpommin. Ja siitä se ajatus syntyi – tein roska-räpin. Ystävä soitti saman tien maikkarille ja uutisiinhan se sitten meni! Näin sitä kai käy kun on tällainen rytmitajuinen mummo…”
Eila ei vaikuta vasta-alkajalta. Mummeli heittelee suvereenisti nimiä hihasta ja kertoilee mediamylläkästä ja siitä kuinka Paleface lämppäsi häntä. Kiva kaveri kuulemma, vaikka räppityyli ei ihan iske. Pöydässä vallitsee kunnioittava hiljaisuus aina kun räppimummo puhuu.
Mercedes päätyi räppäämään kirjoittamalla.
”Olen aina kirjoittanut. Jossain vaiheessa kun kuuntelin räppiä, ymmärsin, että nämä sanathan on ihan niinkuin mun elämästä. Ja tajusin, että miksen voisi kirjoittaa myös räppiä saman tien. En ollut nuorena mikään suunsoittaja, koska minut vaiennettiin – olin koulukiusattu 9 vuotta. Nyt onkin sitten varmaan sitäkin enemmän sanottavaa.”
”Mä olen sitten päätynyt alalle varmaan sillä kaikkein perinteisimmällä tavalla. Lapsena kirjoitin aina ystäväni -kirjaan, että ”minusta tulee isona…räppäri!”, jatkaa 23-vuotias Sana.
”Kuuntelin räppiä 7-vuotiaasta asti ja koska minulla oli myös tosi rankka nuoruus, oli räppi luonnollisin tapa purkaa pahaa oloa.”
Syntyykö rap aina vihasta?
”Ei todellakaan!” vastaavat naiset kuorossa.
Mercedes kertoo kirjoittavansa rakkauslauluja räpin muodossa.
”Ei kysymys ole vihasta vaan vahvasta tunteesta, on se sitten rakkaus, pelko tai joku muu omaa elämää koskettava asia.”
Sanakaan ei halua olla vihainen.
”Tunteet on vahvoja musiikissa ylipäätään. Jos näkee ympäristössä jotain väärää, niin on tärkeää kannustaa ihmisiä positiiviseen ajatteluun, ei vihaan.”
”Ja vaikka mä voinkin kirjoittaa biisejä, joissa on raivoa, niin ne ei ole kokaan epätoivoisia – kaikelle voi aina tehdä jotain. Toivo on tärkeää.”, Mercedes jatkaa.
”Ehkä nuoretkin räppärit sitten pääsevät raivosta ja vihasta eroon, kun pääsevät tähän ikään. Kaikesta negatiivisesta on päästävä eroon – vahvoja juttuja saa olla, muttei negatiivisia.” jatkaa Eila-mummo.
Naisia yhdistääkin kappaleissa elämänmyönteisyys, mutta myös epäkohtiin puuttuminen ja syrjäytyneiden puolustaminen.
”Kun on sanottavaa johonkin vääryyteen, niin siitä on puhuttava!”
Perusräppimeininkiä siis mummollakin. Pöydässä ollaan hartaasti yhtä mieltä.
Räppimummo Eilan ensimmäinen pitkäsoitto Skolioosi ilmestyi viime vuoden puolella. Niin Sana kuin Mercedes Bentsokin työstävät ensimmäistä levyään kevään aikana.
Räppimummo:
https://www.facebook.com/RapmummoEila?fref=ts
Sana:
https://www.facebook.com/sanarapmusic
http://sanarapmusic.blogspot.fi/
Mercedes Bentso: