Ryhmäteatteri, ensi-ilta 30.1.2014
Käsikirjoitus ja ohjaus: Kari Heiskanen
Rooleissa: Sanna-Kaisa Palo ja Juha Kukkonen
Ihminen kuolee, kuoleeko rakkaus?
Ryhmäteatterin näytelmiä arvioidessa kirjoittaja voi olla hämmennyksen edessä. Viimeisen neljän vuoden aikana olen nähnyt lähes kaikki Ryhmäteatterin näytelmät. Aina on tullut kovaa laatukamaa, vaikka suuri yleisö ei sitä ihan joka kerta olekaan ymmärtänyt. Tulisiko Ryhmäteatterin näytelmiä verrata siis ensisijaisesti toisiin Ryhmäteatterin tuotoksiin, Helsingin muuhun tarjontaan vai kenties olla vertaamatta mihinkään?
Kysymys jää toistaiseksi vailla lopullista vastausta, mutta puitteet hienolle teatterielämykselle ovat jälleen tarjolla. Lavalla nähdään vain kaksi näyttelijää, Sanna-Kaisa Palo ja Juha Kukkonen. He ovat kummatkin niin timanttisia teatterialan ammattilaisia ja moniosaajia, ettei laatu jää heidän hyppysissään hippustakaan vaille. Kari Heiskasen ohjaus ja käsikirjoitus johdattavat katsojan hyvin perimmäisten kysymysten äärelle alkaen työuupumuksesta aina seurusteluun ja rakkauden luonteesta kuolemaan. Klisheillä leikitään kepeästi mutta mukavan oivaltavasti.
Sormet hunajapurkissa esitetään Pengerkadun näyttämöllä, josta Ryhmäteatteri on luopumassa. Tämä näytelmä on viimeinen Pengerkadulla nähtävä Ryhmäteatterin tuotos. On hienoa, että lähtö tapahtuu tyylillä.
Ensi-iltayleisö nauroi usein ja paljon kuoleman kanssa leikittelylle. Itse en nauranut. Lähinnä näytelmän esittämät asiat ja kysymykset saivat aivonystyräni sauhuamaan huolesta kaiken katoavaisuudesta. En halua, että rakkaus katoaa. En halua sen haihtuvan. Ja seuraavassa hetkessä huomaan kiinnostuvani uudelleensyntymästä ja sielunvaelluksesta. Näytelmä sytyttää piilossa olevan elämänhalun. Innon löytää merkityksellisyyttä ja mielenrauhaa. Ja eikö sellaisen innon herättäminen ole juuri teatterin tehtävä parhaimmillaan?
Kuvat: Ryhmäteatteri