Perussuomalaista soppaa Karhupuistossa.
Selaan perussuomalaisten Helsingin piirin tapahtumakalenteria netissä kun huomaan otsikon: Perussuomalaiset Karhupuistossa. Ihailtavan rohkeaa sukeltaa puna-vihreään ytimeen. Tämä kuulostaa näkemisen arvoiselta tapahtumalta.
Tapahtumakuvaus jatkuu: Paikalla ehdokkaita. Miten salaperäistä. Hyvä, pidetään ihmisiä jännityksessä. Kaikki levitellään muutenkin ihan liian avoimesti. Vielä eteenpäin: Tarjolla soppaa klo 11.00 alkaen. Tervetuloa! Soppaa? Kiinnostaa!
Sininen telttakatos erottuu selvästi Karhupuiston hiekkaisella kentällä. Ilmapallot tanssivat yhdessä kulmassa, kahdessa muussa törröttävät Suomen sinivalkoiset liput.
Hiekkakentällä katoksen ympärillä ei ole tungosta. Ihmiset istuvat aluetta ympäröivillä kivimuureilla, syövät soppaa ja juttelevat leppoisasti keskenään. Olen hieman pettynyt kiihkottomuuteen. Kuvittelin, että täällä olisi joku huutamassa mikrofoniin pää punaisena. Nielen pettymykseni ja suuntaan työkaverini kanssa soppajonoon. Sitä vartenhan tänne on tultu.
Hernekeittoa. Melko odotettua. Pelkkä kasviskeitto olisi ollut liian vihreätä, lohikeitto liian suomenruotsalaista ja lihakeitto liian kallista, vaikka muistankin lukeneeni jostain, että kampanjabudjetti on tuplaantunut viime eduskuntavaaleista.
Työkaverini tiedustelee soppaa annostelevalta mieheltä, onko keitossa vehnäjauhoa.
Mies katsoo meitä hieman hölmistyneenä ja aloittaa: ”Suomalaisessa… siis PERUSSUOMALAISESSA hernekeitossa ei ole kuin vettä, herneitä, mausteita ja sianlihaa. Kerran yhdessä tilaisuudessa minulta kysyttiin onko keitossa turkkilaista lihaa. Minä sanoin sillekin, että PERUSSUOMALAISESSA HERNEKEITOSSA ON SUOMALAISTA LIHAA!!!”
Istun kivimuurilla ja hörpin keittoa. Päivä on kaunis ja aurinkoinen, tunnelma lähenee jopa pysähtyneen rentoa. Ihmiset tuntuvat olevan kiinnostuneempia tarjoiluista, mutta kuulen jonkun puhuvan politiikkaakin. Katselen keltaiseen huomioliiviin pukeutunutta miestä, jonka selässä lukee Sampo Terho. Hän ei ole itse Sampo Terho. Koitan olla hämmentymättä tästä informaatiosta.
Menen maukkaan keiton jälkeen hakemaan jälkiruoaksi kahvin. Pöydällä teräskattilassa on muutama kaurakeksi ja vieressä lasipurkki, jossa on paperiin käärittyjä karamelleja. Olen häkeltynyt tästä yltäkylläisyydestä, mutta päätän vastustaa houkutuksia ja pysyä pelkässä kahvissa. Joka osoittautuukin kuumaksi mustaviinimarjamehuksi. Mikä yllättävä veto! Lisäksi mehu maistuu sokerittomalta. Arvostan tätä hienovaraisuutta, jolla perussuomalaiset huolehtivat kanssaihmisten terveydestä.
Vieressäni Sampo Terho puhuu politiikkaa kahdelle nuorelle tytölle, jotka ovat tulleet puistoon syömään jäätelöä. Olihan niitä ehdokkaitakin.
Tunnelma:
Ohjelma (ohjelmaa ei ollut):
Tarjoilu:
