Päädyin Sylvin sivuille ensi kertaa vuonna 2012. Suhtauduin epäillen siihen, voisiko naisille suunnattu aikakauslehti kiinnostaa ihmistä, joka ei halua lukea loputtomiin meikkivinkkejä, parisuhdevinkkejä, pukeutumisvinkkejä, kokkausvinkkejä tai horoskooppivinkkejä.
Sylvi kuitenkin yllätti minut. Vuosien varrella olen saanut kehtaamisvinkkejä, kulttuurivinkkejä, lukuvinkkejä ja matkavinkkejä. Kautta linjan lehti on ollut tietoinen pääasiallisesta kohdeyleisöstään, mutta myös siitä, että naiseus ei ole synonyymi pinnallisuudelle tai yksinkertaisesti määriteltävä termi.
Lukijoita on erilaisia, miksei naistenlehtiäkin voisi olla erilaisia? Eikö naistenlehti voi olla vähän gonzo, arkisen anarkistinen ja annetuista rooleista piittaamaton? Eikö naistenlehti voisi olla hauska?
Valitsin ensimmäisen päätoimittamani numeron teemaksi iän, sillä halusin nähdä, kuinka toimituskunta käsittelee aihetta, joka tuntuu sahaavan aikakauslehdissä paikoillaan: meidän tulisi näyttää aina vain nuoremmilta ja ajatella aina vain vanhemmin. Voisimmeko joskus myöntää myös teinin viisauden tai mummon kauneuden?
Saatoin valita teemaksi iän myös siksi, että lähentelen kolmeakymppiä mutta kriisiä ei edelleenkään kuulu. Iloitsen siitä, että näytän vuosi vuodelta vähemmän 14-vuotiaalta. Oon kolkyt kohta beibe, mut saan vielä olla boheemi. (Saat säkin, Paperi T.