Sylvin joulukalenteri: 1. herkistyminen – Uusi Sylvi

Vuoden 2014 joulukalenterissa toimituksen jäsenet kertovat, mikä saa raavaan sylviläisen herkistymään.

1.12.
Tove Janssonin retrospektiivi

Ateneumin Tove Jansson -näyttely oli ansiokas retrospektiivi Janssonin mittavasta urasta, joka sai ajattelemaan retrospektiiveja ja henkilökulttia yleensä, sitä miten niitä rakennetaan ja miten niitä korjaillaan ja retusoidaan myöhemmin.

Ilahduttavaa oli, kuinka Janssonin henkilökohtaista elämää kuljetettiin näyttelyn läpi punaisena lankana. Taiteilijaperheessä vietetty lapsuus ja samansukupuoliset elämänkumppanit Vivica Bandler ja Tuulikki Pietilä olivat esillä hyvin tahdikkaasti, muttei silti missään määrin häpeillen. Ilokseni huomasin, että postikortteja Tovesta ja Tuulikista poseeraamassa onnellisen näköisenä Harun saarella myytiin alakerran kirjakaupassa. Tämä on omalla pienellä tavallaan valtava ja merkityksellinen ele niinkin jähmeältä kansalliselta instituutiolta kuin Ateneum.

tove_ui-303x450-2447544

Taiteen kanssa oli sitten vähän niin ja näin. Pääsääntöisesti tämäntapaisten retrospektiivisten näyttelyjen yhteydessä mainitaan sana ”läpileikkaus”, mutta tässä tapauksessa pikemminkin liikuttiin liikenneonnettomuuden kaltaisessa tilanteessa: helvetillinen määrä sälää ja kamaa yhteen kasaan koottuna.

En tiedä, haluttiinko tällä kenties alleviivata taiteilijan tuotteliaisuutta? Lopputulos oli kuitenkin tukahduttava: loppupään postimerkkikokoisille muumi-piirroksille ei riittänyt enää voimia. Varsinkin Katajanokka-huone oli tungettu aivan turvoksiin toinen toistaan keksinkertaisempia tauluja. Happi tuntui loppuvan huoneesta.

Paradoksi on, että 1960-luvun lopulla tehdyt tutkiskelevan informalistiset teokset oli sivuutettu ison salin viereiseen pieneen huoneenpahaseen. Tuoliaiheinen taulu, ja sen vieressä olevat kaksi nimetöntä teosta olivat näyttelyn hätkähdyttävimmät löydöt, todelliset kruununjalokivet. Muumimammaksi marginalisoitu Jansson paini näillä teoksilla aivan samalla tasolla kuin silloiset nuoret leijonat Esko Tirronen ja Jaakko Sievänen: maalaukset ovat väriratkaisuiltaan rohkeita ja voimakkaita, uhmakkaan ja intohimoisen kiivaita.

Kuka tahansa rohkea kuraattori olisi voinut nostaa ne pääsaliin, kunniapaikalle. Nyt tehty sijoittelu kertoi siitä, että kuraattori on sama kuin alakerran museokaupassa myynnissä olevan elämänkertakirjan kirjoittaja, Tuula Karjalainen. Kirjassaankin hän ohittaa nämä merkittävät maalaukset, nostaen samalta aikakaudelta olevan omakuvan ja Tuulikki Pietilä -aiheisen Graafikko-maalauksen aikakauden helmiksi. Omakuvalla on ansionsa, mutta jälkimmäinen on konventionaalisen tylsä ja maneerinen verrattuna näihin villeihin maalauksiin.

tove_omakuva-321x450-3232601

Jos näyttelyn tarkoitus oli monipuolistaa Janssonin taiteilijapersoonaa, menetettiin tässä arvokas tilaisuus. Myönnytyksenä sanottakoon, että ansiokkaasti esiin nostettiin kuitenkin hieman abstraktiin ekspressionismiin kallellaan olevat merimaisemat, joilla kuitenkin on vesittävänä tekijänä figuratiivinen lähtökohtansa.

Outoa oli myös, ettei näyttelyn yhteyteen ole saatu aikaiseksi katalogia, jossa nämä kaanonin ulkopuolelta tulevat maalaukset saataisiin yleisön näkyville laajemmassa kontekstissa. Katalogia etsivälle ulkomaalaiselle vierailijalle tarjottiin kaupassa Karjalaisen tekstipainotteista, ainoastaan suomeksi saatavilla olevaa Tammen kustantamaa elämänkertateosta.

Sanomattakin on selvää, ettei villeimmistä teoksista ole postikortteja saatavilla. Muumeja kyllä riitti, jälleen tukehtumiseen asti, niin näyttelyn loppupäässä kuin postikorttitelineissäkin. Myyntiartikkeleina ne ymmärtää, mutta näyttelyn viimeisen kolmen salin täyttävin tulitikkuaskin kokoisina piirustuksina ne eivät toimineet, ainakaan sille lapsipainotteiselle yleisölle, joka muumeja esittävän julisteen vetämänä paikalle oli vaivautunut.

Huomautettavaakin siis oli, mutta pääsääntöisesti kokemus oli positiivinen ja raikkaan tuntuinen. Ensimmäisen porraskuilun seinälle projisoidussa videoklipissä Harun hämärtyvässä illassa riemukkaasti tanssivan taiteilijan hahmo jäi alitajuntaan kiintoisana ja särmikkäänä, yhtä omaleimaisena ja hieman outona kuin ne hahmot, joista hän on kaikkein kuuluisin.

Kuvat: © Moomin Characters™

Seuraava luukku: ti 2.12. 

Ateneum, herkistyminen, joulukalenteri, Tove Jansson