The Paperboy | Sylvi

(2012)
O: Lee Daniels
N: Matthew McConaughey, Nicole Kidman, Zec Afron, John Cusack, David Oyelowo
K16
Ensi-ilta 18.1.2013

 star-8655218star-8655218star-8655218half_star-5089161 

Synkkyyttä ja yliseksuaalisuutta Syvässä Etelässä? Backwood Hillbillies? Soitten takametsien synkeät uroot? The Paperboy tutkailee valkoisen roskaväen mielentiloja.

Pete Dexter on Suomessa vähän tunnettu amerikkalainen kirjailija, jonka teoksista on suomennettu ainoastaan Mies nimeltä Paris Trout (1988), josta tehtiin vuonna 1991 Stephen Gyllenhaalin ohjaama, epäonnistuneena pidetty elokuva. Dexterin tavaramerkkejä ovat tinkimätön väkivallan täyttämien ihmissuhteiden kuvaus sekä rikosaiheiden yhdistäminen korkeakirjalliseen laadukkuuteen. Dexteriä on usein pidetty keskeisenä neo-noir -kirjailijana juuri kirjojensa synkkyyden ja väkivaltaisuuden takia.

Kummatkin ominaisuudet näkyvät hyvin The Paperboy -elokuvassa, joka perustuu Dexterin romaaniin ja on myös hänen käsikirjoittamansa, yhdessä ohjaaja Lee Danielsin (Precious, Shadowboxer) kanssa. Tarina on väkivaltainen ja synkkä eikä lopetuksessa juuri lohtua ole. Miten voisikaan olla, kun se sijoittuu 1960-luvun Amerikan takamaille, joilla orjuus käytännössä jatkuu arkipäiväisenä ja joilla ei tasa-arvoa tunneta edes ajatuksena? Elokuva on vakuuttava esitys siitä, miten tällaisessa ympäristössä kaikki poikkeavuus on joko tuhoavaa tai se itse tuhotaan.

The Paperboyn keskipisteenä on typerä ja alusta alkaen tuhoon tuomittu ihmissuhde, jonka toisena osapuolena on ylikierroksilla käyvä Nicole Kidman, joka lähettelee vangeille seksiä tihkuvia kirjeitä. Niihin vastaa John Cusack, vastenmielinen limanuljaska, joka on tuomittu sheriffin puukottamisesta. Kaksi nuorta toimittajaa (McConaughey ja Oyelowo) tulee ahdasmieliselle paikkakunnalle tutkimaan tuomitun oikeusturvaa. Toisen toimittajan pikkuveli ihastuu Nicole Kidmanin white trash -prinsessaan.

Tarinan kaikista henkilöistä paljastuu matkan varrella jotain ikävää tai inhottavaa, mutta aivan loppuun asti hiottua henkilöhahmojen ja heidän motiiviensa kuvaus ei ole. Elokuvasta tuntuu puuttuvan jotain, eikä se johdu pelkästään siitä, että elokuva on rakennettu niin että katsoja tulee tapahtumiin sisälle ilman aiempaa tietoa tapahtumista. Henkilöiden salaisuudetkin ratkeavat usein jopa sattumanvaraisesti. Vaikutelma saattaa hyvin olla myös harkittu.

Nicole Kidmanin ja John Cusackin härskit suoritukset kannattelevat elokuvaa muiden jäädessä taustalle. Kidmanin häkellyttävää suoritusta on paljon hämmästelty ja kehuttukin, mutta Cusackin hahmottama sika on oikeastaan vielä häkellyttävämpi.