The Place Beyond the Pines | Sylvi

(USA 2012)
O: Derek Gianfrance
N: Ryan Gosling, Bradley Cooper, Eva Mendes, Rose Byrne, Ray Liotta
K12
Ensi-ilta 29.3.

 star-6445554star-6445554star-6445554star-6445554 

Maanläheinen rikosdraama kertoo isistä ja pojista. 

Derek Cianfrance löi itsensä läpi rajulla parisuhdedraamalla Blue Valentinella (2010), joka Suomessa on nähty vain dvd:llä. The Place Beyond the Pines on yhtä raju, mutta selvemmin rikosdraama.

Mikään dekkari runollisesti nimetty The Place Beyond the Pines ei ole, vaan pikemminkin suuren amerikkalaisen draaman parhaiden perinteiden mukaan tehty tarina rikoksesta. Ryan Gosling on sekava, mutta sekavuutensa hiljaisuuden alle kätkevä moottoripyörätemppuilija, joka elokuvan alussa törmää vanhaan hoitoonsa ja saa kuulla melkein vahingossa, että hänestä on tullut isä. Yritys ottaa vastuuta aiheuttaa tragedian – tai oikeastaan niiden ketjun.

Elokuva vaihtaa puolessa välissä fokusta tehdäkseen sen vielä kerran loppupuolella. Näkyviin tulevat pienten tekojen suuret vaikutukset, ja Gianfrancen elokuva alkaa vahvasti  muistuttaa Iñárritun Babelia, mutta on sitä maanläheisempi ja vähemmän filosofinen.

Loppukuvissa on selvää, että ihmisen on oltava yksin, jotta hän voi päästä eroon traumoistaan. Ratkaisun voi nähdä tyypillisenä ja sentimentaalisena, varsinkin kun siihen liittyy moottoripyörä ja maantie, mutta Gianfrancella se on myös käsinkosketeltava. Lisäksi ajatuksessa näkyy vahvasti se, että ihmisen pitää osittain hyväksyä myös entisten sukupolvien teot ja mieltymykset.

The Place Beyond the Pines tuntuu kuitenkin toisella puoliskollaan käyvän pikkuisen hitaammilla kierroksilla. Johtuuko se siitä, että siitä puuttuu Ryan Goslingin kiinnostava hahmo? Gianfrancella on tajua olla selittämättä liikaa, mikä motskarimiehen panee tikittämään.

Kiehtova hahmo on kuitenkin myös Bradley Cooperin esittämän poliitikon poika, epävarma mutta öykkärin lailla käyttäytyvä typerys. Häntä esittää pikkaisen limaisen näköinen Emory Cohen, joka sopii rooliinsa täydellisesti.

Plussaa Faith No More -miehen Mike Pattonin blues-henkisestä hälyääni-soundtrackista sekä soundtrackilla soivasta Suiciden Che-kappaleesta.