Blast of Silence Records (Suomi) & Beast Records (Ranska)
Julkaistu 28.7.2017
Istun bussimatkalla Kajaanista Helsinkiin. Tirauttelen itkuja, kuten aina lapsuuden kotiseudultani Kainuusta lähtiessäni. Nyt on pakko kuunnella jotain vetävää musaa – suomalaisbändi The Toxicsin julkaisema, bändin nimeä kantava debyyttialbumi on juuri sellaista. Täyspitkän albumin kymmenen garagepunkrockista ammentavaa raitaa jyrää aivoistani pois kaikki tympeät ajatukset. Dynaaminen yhteensoitto on niin vangitsevaa, että kuuntelen albumin matkan aikana useaan otteeseen. Nykyään Toxics-viisikkoon kuuluvat levyllä musisoineiden Jens Hortlingin (laulu), Ilkka Luttisen (kitara) ja Juha Laineen (kitara) lisäksi myös Ari-Pekka Heinola (basso), Riku Korhonen (rummut).
Albumi alkaa tykittelevällä Secret-biisillä, joka pistää pääni välittömästi huojumaan rummuttelun tahtiin. Nastan kuuloista laulantaa ja säröisiä kitarariffejä. Close To You jatkaa samalla linjalla. Survon nappikuulokkeita lähemmäs korvieni tärykalvoja. Haluan kuulla kappaleen mahdollisimman tarkkaan. Levyä jatkava December pitää minut aurinkoisella mielellä, eivätkä joulukuun kylmät ja pimeät vibat pääse lähellekään tätä hetkeä. Biisi on pituudeltaan ja soittotyyliltään täydellisen napakka. Nautin!
Talkin’ About You svengaa siihen malliin ihanasti, että tanssin istualtani. Jotkut matkustajat luovat minuun pitkiä, paheksuvia katseita. En välitä. True Believers heittää korvilleni tarttuvan, yksinkertaisen riffirytkeen, joka muodostaa lauluvokaalien ja rummuttelujen kanssa kiehtovan kokonaisuuden. Kuuntelen kappaleen saman tien kolme kertaa. The Last Train meinaa tehdä minut hieman surupäiseksi, mutta sitä seuraava Dying Slow repii minut takaisin miellyttävään istumistanssitilaan tarttuvine kertosäkeineen ja kitarointeineen. Olisipa matkalaukussani kossua, niin ottaisin huikan!
It Ain’t Easy on upea garagepunkrepäisy kaikkine karjumisineen. Haluttaisi kiljua mukana! Rummuttelu ja kitarointi eivät petä tälläkään kertaa. Supervetävä biisi. Electric vie vielä syvemmälle autotallin uumeniin. Voin kuvitella itseni hyppimässä Toxicsin keikalla juuri tämän kappaleen tahtiin. Long Walk Home on albumin ainoa hitaampitempoinen ja reilusti yli kahden minuutin mittainen biisi, joka on tunnelmaltaan juuri sopivan rauhallinen ja ilmava lopetus tälle tiukkasaundiselle ja energiselle albumille.
Beast Records, Blast of Silence Records, debyyttialbumi, garage, levyarvostelu, punk, rock, The Toxics