William Shakespearen Romeo & Julia Timo Mäkelän sarjakuvana
Arktinen Banaani 2013
432 s.
Romeo haaveilee Juliasta Ruttopuistossa.
Luin tätä kirjaa lopulta hieman erikoisella tavalla. Kävelin loppukevään lämpiminä päivinä ympäri Helsinkiä ja availin opusta merkitsemistäni kohdista tietyissä kadunkulmissa. Kuvittelin vuoden 1910 kaupungin Timo Mäkelän piirroksien perusteella tämän päivän Helsingin päälle ja mietin, miten Romeo sai viestin Julian imettäjältä Miinalta Kauppatorilla Mantan silmien alla. Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, isä Lavrentin valtakunta, oli liki entisensä, kun taas Kallion alue Pitkänsillan tuolla puolen on muuttunut sadassa vuodessa valtavasti.
Hyvän tarinan tunnistaa siitä, että sitä voi varioida loputtomiin. Romeo ja Julia sekä muut William Shakespearen teokset on kirjoitettu 1500–1600-lukujen taitteessa, ja niistä on riittänyt materiaalia teatteriin, kirjoihin, elokuviin, kuvataiteeseen ja musiikkiteoksiin. Uskallan väittää, että riittää vielä toisetkin 400 vuotta.
Romeon ja Julian tarina koskettaa lukijoita, koska siinä on kyse puhtaasta ensirakkaudesta, jota eivät aikuisuuden kokemukset ja pettymykset ole vielä pilanneet. Se on puhdasta höttöä traagisine terävyyksineen, ja siksi paatuneestakin kyynikosta tuntuu pahalta, kun ulkopuolinen maailma on niin voimakkaasti rakkautta vastaan. Romeon ja Julian tahtoo onnistuvan epäsuotuisista tähtien asennoista, huonoista viestiyhteyksistä ja maantieteellisistä esteistä huolimatta.
Timo Mäkelä on kuulunut pitkään suosikkisarjakuvapiirtäjiini lähinnä Minun elämäni -sarjakuvan takia. Sama tuttu silmälasipäinen Mäkelän omakuvahahmo, mutta tällä kertaa paljon nuorempana kuten Emil ja Sofissa, pääsee näyttelemään Romeota Helsingin kesässä tapahtuvassa näytelmässä. Kaupunkimaisema levittäytyy selkeänä ja hyvin helsinkimäisenä kirjan sivujen yli ja kulkee samaa matkaa eteenpäin Shakespearen tekstin kanssa.
Usein huomasin jääväni pohtimaan, olisivatko kuvat päässeet paremmin esiin modernimman tekstin kanssa. Vaikka kirjaan on kirjoitettu kehystarina ja varsinainen kertomus on upotettu kommentoivan kehyksen sisään, on replikointi välillä jäykkää ja turhaakin. Silti pitkistä kuoron kommentoinneista ja selittelyistä huolimatta lopun aivan yhtä pitkä epilogi on poikkeuksellisen kaunis. Romeo ja Julia saavat kuin saavatkin toisensa, mutta eivät enää 1910-luvun Helsingissä.
Shakespearen ärsyttävät ja joskus groteskitkin sivuhahmot ovat oivallista materiaalia piirtäjille ja ”Juulin” imettäjästä Miinasta onkin tehty todella raivostuttava hahmo, joka vie myös lukijalta tilaa ja energiaa. Mutta Miinalla on tarkoituksensa: puhetulva peittää alleen Capuletin talon tyhjänpäiväisyyttä ja pinnallisuutta. Julian äitikin on välillä varsinainen tunteeton hirviö. Kauniit naiset ja komeat miehet ovat terävöitetyn kauniita ja komeita, Romeon ystävät ja katupojat taas sekavampaa ja rääväsuista sakkia.
Timo Mäkelän Romeo & Julia ilmestyi viime joulun alla, ja olisi taatusti ollut hyvä lisä monenikäisen lukijan lahjapakettikasaan myös tämän kevään valmistujaisissa. Mutta jotkut tarinat ja kirjat eivät vanhene, eikä sitä tapahdu Mäkelän bardiversiollekaan. Teos kelpaa pukinkonttiin tai syntymäpäivälahjaksi milloin tahansa vielä monena vuotena eteenpäin.
Helsinki, Romeo & Julia, sarjakuvat, Timo Mäkelä, William Shakespeare