Tomás Saraceno
14 BILLIONS (WORKING TITLE)
18.8.-3.10.2012
Taidehalli
Tomás Saraceno ja kaunis tiede.
”Toistaiseksi paras tapa havainnollistaa universumin rakennetta on kolmiulotteinen hämähäkinverkko, jollaisia kutovat mm. mustaleski- hämähäkit.”
Tomás Saraceno on luonut Taidehalliin huoneen kokoisen kolmiulotteisen mallinnoksen mustalesken verkosta. Katsoja pääsee, kengät riisuttuaan, astumaan sisään tähän mustasta joustavasta köydestä ja lukemattomista solmuista koostuvaan tiheään rakennelmaan ja kokemaan, miltä verkossa oleminen tuntuu. Teoksessa riittää myös katseltavaa, jos ajatus verkkoon juuttumisesta ahdistaa.
14 Billions (Working Title) näyttely on ehdottomasti sekä kokemisen että näkemisen arvoinen. Se ylittää taiteen rajat luopumatta esteettisestä kunnianhimosta, ja näyttely onkin kiinnostava niin tieteellisenä tutkimuksena, käsitteellisenä ja filosofisena teoksena kuin huikeana tilallisena installaationa.
Ehkä vaikuttavinta näyttelyssä ovat hämähäkit ja niiden luomukset. Elävät hämähäkit kutovat verkkojaan sekä lasikuutioissa, että veistosmaisissa avoterraarioissa, jossa niiden verkot täyttävät metallisten tikkujen väliin jäävää tilaa. Tunnelma mustaksi maalatussa huoneessa, jossa valo taittuu lasin ja lukemattomien eri vahvuisten seittien läpi, on harras ja jollakin tapaa aineeton.
Seittien leijuvuus, niihin kiinnittyneet raadot, elävät ja kuolleet hämähäkit pakottavat katsojan hiljentymään. Saraceno etsii taiteellaan vastauksia elämää ja maailmankaikkeutta koskeviin suuriin kysymyksiin, ja saa katsojan pohtimaan näitä kanssaan. Seiteissä tuntuu kiteytyvän kaikki maailmaan iittyvä monimutkaisuus, ja samalla siinä elämisen helppous ja vaikeus. Elä, hanki ravintoa, syö, kuole.
Saracenon taiteessa ja tutkimuksessa kiehtoo myös sen läpinäkyvyys. Prosessi, tieteellinen työ teosten taustalla, on esillä Taidehallissa. Työpöydät, dokumentit, valokuvat, hämähäkkien kutomat verkot ja köysistä tehty huoneen kokoinen suurennos seitistä muodostavat eheän kokonaisuuden, joka rikkoo totuttuja rajoja tutkimuksen, tieteen, taiteen ja arkkitehtuurin välillä. Teos elää koko ajan hämähäkkien myötä, eikä sen lopputulosta voi ennustaa.
Näyttelytilan taaimmaisessa huoneessa on esillä videoinstallaatio Cloud City – projektista, jossa Saraceno rakentaa liikkuvia pilvikaupunkeja eri puolille maailmaa. Sinänsä kiinnostava projekti tuntuu tässä yhteydessä ehkä hieman irralliselta. Toisaalta Werner Herzog -tyyppinen suuruudenhullu projekti tuo ilmi taiteilijan kokonaisvaltaisen kiinnostuksen maailmaan ja sen ilmiöihin.